tammikuu 2013 - VILLE KARINEN

Äärioikeistosta, vasemmistosta ja Jyväskylän tapahtumista

Posted on 30 tammikuun, 20139 maaliskuun, 2013 by admin

ärioikeisto Suomessa -kirjan esittelytilaisuudessa tänään sattunut puukotus ja rähinöinti on saanut monien nettikeskustelijoiden propelihatut pyörimään vinhaa tahtia. Oman huomioni tapahtumasta poikineessa keskustelussa kiinnitti se, että monet tulkitsevat tapahtuman äärioikeiston ja äärivasemmiston väliseksi keskinäiseksi kisailuksi. Tulkinta on väärä ja harhaanjohtava.

Mitä ilmeisemmin asialla oli äärioikeistolaiseksi luokiteltava joukkio, joka aloitti rähinöinnin. Äärivasemmistosta puhuminen on kuitenkin harhaanjohtavaa. Vasemmistonuoret tai vasemmistoliitto joissa Dan Koivulaakso tai Li Andersson toimivat eivät ole äärivasemmistolaisia organisaatioita. Ne pyrkivät poliittisiin tavoitteisiinsa rauhanomaisesti ja demokratian keinoin.

Tapahtuman tulkitseminen äärioikeiston ja äärivasemmiston väliseksi rähinäksi on retorinen keino, jolla pyritään rajoittamaan rasismin ja fasismin kritiikkiä tekemällä siitä ääri-ilmiö, jolla “ääri-leimaa” pelkäävät pakotetaan puolueettomaan hymistelyyn. Rasismin ja fasismin vastustaminen ei ole ääri-ilmiö. Se on silkkaa tervettä järkeä.

Vaikka vasemmisto onkin ansioitunut äärioikeistolaisuuden uuden nousun äänekkäimpänä vastustajana se ei kuitenkaan ole vasemmiston yksinoikeus. Kannattaa muistaa, että kun fasismi aikoinaan 40-luvulla kaadettiin takana oli laaja-alainen koalitio. Sellaista tarvitaan tänäkin päivänä.

STX ja keskustan lähimuisti

Posted on 13 tammikuun, 20139 maaliskuun, 2013 by admin

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä arvostelee MTV3:n kolumnissaan hallitusta päättämättömyydestä ja näköalattomuudesta telakkateollisuuden tukemisessa. Sipilä vaatii hallitukselta johtajuutta ja rohkeutta lähteä mukaan omistajajärjestelyihin ja omistajapolitiikan suunnan muutosta. Sipilä on mielestäni oikeassa siinä, että valtion omistajapolitiikan tulisi olla aktiivisempaa, mutta Sipilän esittämä syytös päättämättömyydestä on tyylipuhdasta populismia. Itse asiassa nimenomaan keskustan oma pää on pyörinyt omistajaohjauspoliikassa kuin tuuliviiri.

Tutkaillaanpa hieman poliittista lähihistoraa. Mitä teki Keskusta kun Stora-Enso lakkautti mm. Kemijärven sellutehtaan ja Summan paperitehtaan? Tällöin vallankahvassa oli Vanhasen II:nen, jossa olivat mukana keskusta, kokoomus, vihreät ja RKP. Stora-Enson julkaistua suunnitelmat tehtaiden lakkauttamisesta Helsingin sanomat uutisoi seuraavasti:

“Stora Enso ilmoitti reilu viikko sitten lakkauttavansa muun muassa Summan paperitehtaan ja Kemijärven sellutehtaan. Yhteensä lakkautukset vievät Suomesta yli 1 200 työpaikkaa.

Valtio omistaa neljänneksen Stora Enson osakkeiden äänimäärästä. Eduskunnan talousvaliokunnan puheenjohtaja Jouko Skinnari (sd) vaatikin sunnuntaina, että valtion pitäisi ajaa ylimääräisen yhtiökokouksen kutsumista koolle.

Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli ehti jo maanantaina leimata Skinnarin puheet “populismiksi”. Tiistain Kalevassa myös Häkämies tyrmää ajatuksen valtion koolle kutsumasta ylimääräisestä yhtiökokouksesta.” (HS verkkolehti 6.11.2007)

Vasemmiston, demareiden ja muutamien muiden tuolloin jättämässä välikysymyksessä todetaan, että “hallitus on keskittynyt koko ajan puhumaan jälkihoidosta sen sijaan, että se olisi omalla toiminnallaan vaikuttanut Stora Enson edellä mainittujen laitosten toiminnan jatkamiseen. Hallitus ei ole yrittänyt pelastaa edes Kemijärven tehdasta, vaikka se on Itä-Lapin suurin yksityinen työnantaja.” Sen sijaan, että keskusta olisi päättäväisellä ja rohkealla omistajapolitiikalla ryhtynyt etsimään keinoja kannattavien tehtaiden pelastamiseksi se päätti sen sijaan lähteä uhkapelaamaan fiaskoksi osoittautuneellaliimapuutehdas-hankkeella.

Metropolihallinnon suuri harppaus

Posted on 11 tammikuun, 20139 maaliskuun, 2013 by admin

Metropolialueen kuntarakennemuutoksen esiselvitys julkaistiin tänään. Väliraportissa ehdotetaan kolmea vaihtoehtoista mallia metropolihallinnolle:

1) vähäisten kuntarakennemuutosten ja vahvan metropolihallinnon malli
2) merkittävien kuntarakennemuutosten ja metropolikuntayhtymän malla
3) suurten kuntarakennemuutosten mallia

Alustavasti arvioiden huonoimmalta vaihtoehdolta vaikuttaa mielestäni kolmas vaihtoehto, jossa Helsingin seudulle muodostettaisiin kaksi vahvaa kaupunkia. Toisen muodostaisivat Helsinki, Espoo, Kauniainen, Vantaa, Sipoo ja Kirkkkonummi ja toisen Hyvinkää, Järvenpää, Tuusula, Kerava, Nurmijärvi, Mäntsälä ja Pornainen. Mallin pohjalta muodostettavat kunnat olisivat asukasluvultaan hirviömäisen kokoisia ja aluerakenteeltaan järjettömiä.

Kahden ensimmäisen vaihtoehdon osalta minulla ei ole vahvaa mielipidettä. Mallit eroavat lähinnä siinä, että ensimmäisessä alueelle perustettaisiin vaaleilla valittava metropolivaltuusto ja toisessa hallinto perustuisi kuntayhtymään. Kirjoitin kuntavaalien alla tänne blogimerkinnän, jonka aiheena oli metropolihallinto. Esitin siinä, että metropolialueen kuntauudistuksessa tulisi mielestäni keskittyä tapoihin, joilla palveluita tuotetaan ja vähemmän hallinnollisiin rakenteisiin. Todelliset säästöt ovat palveluiden tehokkaassa tuotannossa eivät hallintorakenteissa. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että hankkeella ei ole juurikaan kosketuspintaa todellisuuden kanssa.

Oma mallini olisi orgaaninen progressiivisesti edistyvä malli, jossa ensimmäiseksi yhdistettäisiin palvelutuotantoa ja etsittäisiin toimivat tuotantomallit kuntien välisenä yhteistyönä. Vasta sen jälkeen luotaisiin tarvittavat hallintorakenteet ja mikäli tarpeen siirreltäisiin kuntarajoja. Suomalainen kuntarakenne on pitkän historiallisen kehityksen tulos ja sitä ei pitäisi mielestäni uudistaa hätiköiden.Suurilla harppauksilla on riski muuuttua suuriksi fiaskoiksi.