Kaupungin palveluista ei pidä tehdä sijoitusbisnestä – Vantaan tulee vetäytyä SIB-hankkeesta

Vantaan kaupunki on lähdössä mukaan uudenlaiseen tapaan rahoittaa julkisiapalveluita. Kyseessä on tulosperusteinen rahoitusopimus eli SIB-vaikuttavuusinvestointi(SIB=social impact bond). Malli toimii siten, että yksityisiltä sijoittajilta kerätyillä sijoituksilla perustettu rahasto investoi esim. lastensuojelun ehkäiseviin toimenpiteisiin. Mikäli toimenpiteillä saavutetaan asetetut tavoitteet kaupunki palauttaa sijoittajille rahaston sijoittaman pääoman sekä pääomalle sovitun tuoton, joka Vantaan tapauksessa voi olla jopa 10%.

Malli on peräisin Yhdysvalloista mistä sitä on viime vuosina pyritty Sitran toimesta jokseenkin kritiikittömästi tuomaan myös Suomeen. On hyvä ymmärtää, että kyseessä on varsin uusi toimintamalli, jonka ”ongelmattomuudesta” ei ole vielä juurikaan todisteita. Kuten esim. Michael J. Roy, Neil McHugh, & Stephen Sinclair Malliin kirjoittavat Stanford Social Innovation Reviewhin kirjoittamassaan kriittisessä puheenvuorossa SIB-malleihin liittyy monia teknisiä ja moraalisia ongelmia, joita hankkeiden kannattajat eivät halua tunnustaa.

Ensinnäkin, syy-seuraus-suhteiden todentaminen on vaikeaa ellei mahdotonta. Mikäli rahaston tuotonmaksulle asetetut tavoitteet toteutuvat, on käytännössä mahdotonta osoittaa toteen, että syynä olivat rahaston toteuttamat toimenpiteet. Toisaalta, jos tavoitteet eivät toteudu on vaikea osoittaa, että syynä ei ollut toimintaympäristössä tapahtunut muutos, johon rahasto ei voinut toimenpiteillään vaikuttaa. Luultavaa on, että kunta joutuu maksajaksi tapahtui mitä tahansa.

Toiseksi, SIB-investointeja perustellaan tyyppillisesti julkisen sektorin vanhoillisuudella ja byrokraattisuudella. Tämän näkemyksen mukaan SIB-rahastoja tarvitaan, koska julkinen sektori ei jäykkien rakenteidensa vuoksi kykene ketteriin kokeiluihin ja innovaatioihin. Väite on pohjimmiltaan ideologinen ja teoreettisesti kyseenalainen. SIB-rahastojen tarkoituksena on voiton tuottaminen sijoittajilleen. Tästä johtuen ketterien kokeiluiden ja innovoinnin sijaan ne luultavimmin pyrkivät välttämään riskinottoa ja suosivat hyväksi havaittuja varmoja toimintatapoja. Halutessaan Vantaa voi ottaa nämä toimintamallit käyttöön toiminnassaan ilman ulkopuolisia sijoittajia.

Kolmanneksi, malli on myös kuntien kannalta erittäin kallis tapa hankkia rahoitusta. Nykytilanteessa Vantaa saa rahoitusmarkkinoilta lainaa lähes nollakorolla. SIB-rahastojen 10% tuotto-odotuksella hankittu rahoitus on näin ollen monin kerroin kalliimpaa rahaa. Vantaan talous on hyvällä tolalla ja kaupungilla ei ole mitään tarvetta kalliin riski-rahoituksen hankkimiseen. Vantaa ei ole start up-yritys, jonka on pakko hankkia rahoitusta millä tahansa ehdoilla. Näin ollen on järkevämpää, että kaupunki rahoittaa tarvitsemansa investoinnit tavanomaisella lainarahoituksella tai suoralla tulorahoituksella.

Monimutkaisesta rahastojärjestelystä johtuen hanke aiheuttaa rahaston hallintaan liittyviä huomattavia transaktiokustannuksia, jotka ovat viime kädessä pois varsinaisten palveluiden tuotannosta. Rahastojen pyörittäminen edellyttää myös vahvaa erityisosaamista, mistä johtuen SIB-mallien käyttäminen syrjäyttää pienemmät toimijat, joilla ei ole rahastojen hallintaan liittyvää osaamista ja resursseja. Rahastojärjestelystä johtuen myös julkisen sektorin läpinäkyvyys ja kuntalaisten mahdollisuudet ohjata palvelutuotantoa poliittisesti heikkenevät.

Neljänneksi, SIB-rahoitusmallit muuttavat palvelutarjoajan ja palveluiden käyttäjien välistä suhdetta. Rahastoon pääomaa sijoittaneiden näkökulmasta palveluiden käyttäjät ovat hyödykkeitä, joiden ensisijaisena tehtävänä on tuottaa pääomalle korkoa. Tällainen ajattelu voi johtaa yksilöiden kannalta epätoivottaviin ratkaisuihin, kuten kerman kuorintaan jossa vaikeammin hoidettavat käyttäjät syrjäytetään ja palveluita kohdistetaan niille asiakkaille, joista arvioidaan saatavan paras tuotto investoinnille.

Sitran julkaisemassa rahastoesitteessä SIB-rahastojen tarvetta perustellaan sillä, että ”ehkäisevään toimintaan ei riitä varoja, vaikka se tulisi usein edullisemmaksi”. Se, että ehkäisevään toimintaan ei riitä varoja on pohjimmiltaan poliittinen valinta, jonka Vantaa voi halutessaan muuttaa ilman monimutkaisia rahastojärjestelyjä. Tästä näkökulmasta SIB-rahastot ovat tarpeeton ja monimutkainen ratkaisu ongelmaan, jota ei ole jos niin haluamme. Kannattaa huomata myös se, että tosiasiassa SIB-rahastot ei myöskään tuo kaupungin kassaan uutta rahaa, koska loppupeleissä kaupunki maksaa sekä rahaston pääoman että pääoman tuoton.