kehys-

Vantaan SIB-hanke ajoi karille

Muutama vuosi sitten kirjoitin erittäin kriittisesti Vantaan kaupungin suunnitelmista lähteä mukaan SIB-vaikuttavuusinvestointiin. Malli toimii siten, että yksityisiltä sijoittajilta kerätyillä sijoituksilla perustettu rahasto investoi esim. lastensuojelun ehkäiseviin toimenpiteisiin. Mikäli toimenpiteillä saavutetaan asetetut tavoitteet kaupunki palauttaa sijoittajille rahaston sijoittaman pääoman sekä pääomalle sovitun tuoton.

Vantaan Vasemmistoliiton ankarasta vastustuksesta ja hyvin perustellusta kritiikistä huolimatta Vantaa kuitenkin päätti lähteä mukaan FIM-sijoitusrahaston kanssa SIB-hankkeeseen, jossa kohteena olivat neuropsykiatrisesti oireilevat lapset.

No miten sitten kävikään. Tänään sosiaali- ja terveyslautakunnassa kuultiin arvio hankkeen etenemisestä. Valitettavasti näyttää siltä, että hanke on mennyt pieleen jokseenkin kuten tuolloin arvion. Sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen Vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Antero Eerola kertoo Kansan uutisten blogissaan “Härski sote-bisnes autistilapsilla ajoi karille” seuraavasti:

“Sopimuksella ei saavuteta toivottavia kustannusten säästöjä” ja että ”palvelu ei ole tavoittanut riittävästi tarkoitettua ydinkohderyhmää ja se on irrallinen kaupungin olemassa olevasta neuropsykiatrisesti oireilevien lasten ja perheiden palveluohjauksesta ja -ketjusta. Lisäksi ohjelman hallinnointi edellyttää Vantaan kaupungin henkilöstön ennakoitua suurempaa työpanosta”.

Eerolan mukaan,

Kaupunki joutuu maksamaan sopimuksesta kaikkiaan runsaat 2,5 miljoonaa euroa. Sillä saisi ison määrän lapsiperheiden auttajia kunnan omille palkkalistoille.

Lähdetiin hakemaan säästöjä, mutta tulikin lisäkustannuksia. Silloin voisi kuvitella, että kaupunki lopettaa sopimuksen. Mutta se ei onnistukaan.

Sopimusta ei voi sanoa irti, koska siihen ei ole merkitty irtisanomispykälää. Se kuulostaa jo skandaalilta.

Kukaan ei osaa sanoa, miksi näin on, koska yksikään sopimuksen neuvottelijoista ja tekijöistä ei ole enää kaupungilla töissä.”

Tavallaan on tietty kiva päästä sanomaan, että “mitäs minä sanoin”. Tässä tapauksessa olisin ollut mielelläni väärässä. Toivottavasti viimeistään nyt löytyy ymmärrystä unohtaa tällaiset kokeilut pysyvästi.