Nimetön suunn.malli (1)

Homoavioliitto täyttää avioliiton yhteiskunnallisen tehtävän

Soili Haverinen väittää Helsingin sanomien mielipidepalstalla 26.2.2013, että “Homosuhde ei tuota yhteiskuntaan mitään vastaavaa hyvää kuin avioliitto, eikä sitä siksi ole perusteltua myöskään asettaa lainsäädännöllisesti samaan asemaan kuin avioliitto” Olen täysin eri mieltä. Samaa sukupuolta olevien avioliittojen ja adoption salliminen olisi yhteiskunnan kannalta erittäin hyödyllistä.

Kaikilla ihmisyhteisöllä on kaksi peruskysymystä, jotka niiden tulee ratkaista a) tuotanto eli miten ne tuottavat elantonsa ja b) jatkuvuus eli miten ne tuottavat itsensä uudelleen. Nämä kaksi kysymystä ovat toisistaan riippuvaisia. Tuottaakseen riittävästi jälkeläisiä sen on kyettävä ylläpitämään riittävää tuotantoa. Toisiaalta sen täytyy tuottaa riittävästi jälkeläisiä ylläpitääkseen riittävää tuotantoa.

Ihmisen biologisiin ominaispiirteisiin kuuluu varsin pitkä raskausaika sekä poikkeuksellisen pitkä lapsuus. Tästä johtuen lisääntyminen ja jälkeläisten kasvattaminen on ihmiselle suuri panostus, johon on tarvittu paitsi molempien vanhempien myös laajemman yhteisön osallistumista. Avioliitolla lapset on yhdistetty yhteisöön, jonka resursseja aikuiseksi selviäminen on välttämättä edellyttänyt. Toisaalta lapset olivat myös potentiaalinen resurssi vanhemmilleen ja yhteisölle, sikäli kun selvisivät aikuisiksi. Avioliitto on näin ollen yhteiskunnan tapa organisoida lasten hoitoon käytettyjä resursseja ja toisaalta panostusten tuottoja.

Ankarissa olosuhteissa elävissä yhteisöissä painopiste jatkuvuuden ja tuotannon turvaamisessa on ollut määrässä. Lapsia haluttiin mahdollisimman paljon, koska suurin osa kuoli ennen aikuisuutta. Kehittyneissä yhteiskunnissa jälkeläisten määrän lisäksi entistä keskeisemmäksi ongelmaksi on tullut myös jälkeläisten laatu. Tästä johtuen avioliitossa on nyky-yhteiskunnassa entistä vähemmän kyse lisääntymisen maksimoinnista.

Kun ennen vanhaan riitti, että selvisi hengissä riittävän vanhaksi kyetäkseen peltotöihin nykyään tarvitaan mittavia kasvatuksellisia panostuksia ennenkuin lapsen potentiaaliset resurssit saadaan tuotantoon. Tästä johtuen Suomen kaltaisten kehittyneiden yhteiskuntien jatkuuvuutta ei voida enää turvata pelkillä materiaalisilla panostuksilla vaan tarvitaan huomattavasti enemmän henkisiä panostuksia. Toisin sanoen. Pelkkä leipä ei riitä. Tarvitaan myös huomattavasti enemmän rakkautta javanhemmuutta.

Kaksi samaa sukupuolta olevaa ei voi keskenään tuottaa jälkeläisiä. Heillä on kuitenkin käytettävissään yhteiskunnan kannalta erittäin tärkeitä resursseja ja mikä tärkeintä monilla myöskin halua käyttää resurssejaan yhteiskunnan kannalta hyödyllisesti. Näiden resurssien käyttämättä jättäminen olisi yhteiskunnallisesti täysin järjetöntä. Mielestäni on kummallista, että monet kristillisiksi itseään kutsuvista ja perhearvoja rummuttavista poliitikoista eivät vaikuta yhtään ymmärtävän, että vanhemmuuteen liittyy muutakin kuin lisääntymistä.

Nimetön suunn.malli (1)

Puolueiden kannatus metropolialueen suurten kuntien mallissa

Metropolialueen kuntauudistuksen esiselvitys valmistui jonkin aikaa sitten. Selvityksessä ehdotetaan kolmea erilaista vaihtoehtoa metropolialueen hallinnon järjestelemiseksi. Pidin pienet taulukkolaskenta sulkeiset ja laskin iltapuhteeksi miten puolueiden valtasuhteet muuttuisivat selvityksessä ehdotetussa suurten kuntien -mallissa.Tässä suurkuntamallissa Suur-Helsinki muodostettaisiin yhdistämällä Helsinki, Espoo, Kauniainen, Vantaa, Sipoo ja Kirkkonummi.

Käytin laskelmassa 2012 kunnallisvaalien tuloksia, joista laskin puolueiden saamien äänimäärien perusteella niiden kannatuksen nyt ehdolla olevassa Suur-Helsingissä.  Uudessa Suur-Helsingissä puolueiden äänet jakautuisivat laskelmani mukaan seuraavasti:

  1. KOK 28,8 %
  2. VIHR 19.0 %
  3. SDP 17.3 %
  4. PS 11 %
  5. RKP 7.8 %
  6. VAS 7.6 %
  7. KESK 3,9 %
  8. KD 2,6 %
  9. Muut 2,1 %

Helsingin suuresta asukasmäärästä johtuen uuden suurkunnan valtasuhteet ovat odotettavasti melko lähellä Helsingin nykyisiä valtasuhteita. Joitakin mielenkiintoisia muutoksia ja kaupunkikohtaisia kipupisteitä on selvästi nähtävissä. (Puolueiden kannatus nykyisissä kunnissa sekä tarjolla olevassa Suur-Helsingissä on kuvattu yllä olevassa kaaviossa)

Kokoomus olisi uuden suurkunnan ylivoimaisesti suurin puolue ja suurkuntamallin suurin voittaja. Vaikka Espoon, Kauniaisten, ja Kirkkonummen kokoomukselle suurkuntamalli tarkoittaisi pientä laskua. Kokoomuksen asema olisi kuitenkin uudessa suurkunnassa niin ylivoimainen (28,8 %), että syytä tyytymättömyyteen ei kokoomuksen riveissä pitäisi olla. Myös vihreiden kokonaisasemat paranisivat mielestäni huomattavasti vaikkakin pientä laskua Helsingin kannatukseen tulisikin.

Suur-Helsinki -malli tarjoaa karvasta kalkkia Kauniaisissa, Sipoossa ja Kirkkonummella vahvoissa asemissa olevalle RKP:lle. Erityisen kylmää kyytiä Suur-Helsinki-malli näyttäisi tarjoavan varsinkin Vantaan demareille ja jossain määrin myös Vantaan perussuomalaisille, joille Vantaan “linnakkeen” menettäminen ottaisi varmasti koville. Liekö siinä myös koko projektin perimmäinen tarkoituskin. Tällä hetkellä Vantaan Demarit näyttävät olevan ainoita, jotka jollain tapaa kykenevät uhkaamaan kokoomuksen ylivaltaa pääkaupunkiseudulla.

.

Nimetön suunn.malli (1)

Perussuomalaiset ja sosialismi

Timo Soinin määritelmän mukaan perussuomalaiset ovat “työväenpuolue ilman sosialismia”. Mitä Soinin määritelmä tarkoittaa? Tarkoittaako se, että perussuomalaiset ovat löytäneet ideologisen tien, jolla puolue voi astua perinteisen sosialismin ja kapitalismin välisen vastakkainasettelun ulkopuolelle. Vai tarkoittaako se sitä, että perussuomalaisilla ei ole yhtenäistä kantaa asiaan eikä halua määritellä asemaansa oikeisto-vasemmisto akselilla..

Sosialismin tavoitteena on yhteiskuntajärjestelmä, jossa tuotantovälineet ovat yhteisessä omistuksessa. Kapitalistisen järjestelmän lähtökohtana taas on tuotantovälineiden yksityisomistus. Nykyinen yhteiskuntajärjestyksemme on syntynyt pitkälti näiden kahden näkökulman synteesinä. Oikeastaan kaikki nykyisin eduskunnassa olevat puolueet ovat sosialistisia markkinatalouspuolueita. Kysymys on vain siitä kuinka paljon sosialismia tai kapitalismia ollaan valmiita hyväksymään. Vasemmisto haluaa enemmän sosialismia ja vähemmän kapitalismia. Oikeisto taas enemmän kapitalismia ja mahdollisimman vähän sosialismia.

Käsittääkseni jopa kokoomuksessa ollaan pääsääntöisesti sillä linjalla, että yhteiskuntajärjestyksen säilyttämiseksi ja ainakin räikeimpien epäkohtien korjaamiseksi sosialismia on pieninä annoksina suvaittava.Toisaalta myös vasemmisto on aikaa sitten luopunut pyrkimyksestä muuttaa tuotantosuhteita vallankumouksen kautta ja suunnannut sen sijaan ns. kolmannelle tielle reformistiseen sosialismiin.Tuotantosuhteiden radikaalin muutoksen sijaan sosialismi toteutuu nykyisessä yhteiskuntajärjestelmässä erilaisina tulonsiirtoina, julkisina palveluina ja julkisen vallan harjoittamana sääntelynä, joilla pyritään täysin vapaata markkinataloutta kohtuullisempaan tulonjakoon ja korjaamaan markkinatalouden synnyttämitä epäkohtia. Tai näkökulmasta riippuen toisin päin.

Sosialismista luopuminen tarkoittaa väistämättä sitä, että on luovuttava reformistisen sosialismin saavutuksista kuten julkisesta terveydenhuollosta, sosiaaliturvasta, eläkejärjestelmästä, maksutomasta koulutuksesta, päivähoidosta ja vanhusten hoidosta. Puhdas markkinatalous ei myöskään suvaitse valtion tai ay-liikkeen oikeutta puuttua työmarkkinoiden toimintaan. Sosialismista luopuminen tarkoittaisi näin ollen väistämättä myös työehtosopimusten yleissitovuuden poistamista ja työtekijöiden neuvotteluasemien heikkenemistä. Julkisilla varoilla rakennetaan ja ylläpidetään myös julkista infrastruktuuria. Sekin on ilmiselvää sosialismia. Puhtaassa markkinataloudessa ei tarvita valtiota rakentamaan ja ylläpitämään esimerkiksi liikenneinfrastruktuuria. Myös elinkeinoelämän tukeminen julkisilla varoilla lienee mahdotonta ei-sosialistisessa järjestelmässä.

En usko, että perussuomalaisten kannattajakunnasta löytyy vahvaa tukea täysin sosialismista vapaalle yhteiskuntajärjestykselle. Halusivat tai ei käytännön politiikassa myös perussuomalaiset joutuvat ennemmin tai myöhemmiin määrittämään suhteensa sosialismiin. Hyvät perussuomalaiset toverit, kertokaapa siis mistä kaikista nykyjärjestelmän sosialistisista piirteistä olette halukkaita luopumaan?