6

Vanhukset markkinoiden armoilla

Jonkin aikaa sitten julkiseen keskusteluun nousivat hoivapalveluita tarjoavassa Esperi Care oy:ssa ilmenneet vakavat laiminlyönnit vanhusten hoivassa ja hoidossa. Sen sijaan, että selitystä tapahtuneelle etsittäisiin ilmeisestä suunnasta, eli härskistä voitontavoittelusta ja ihmisten hädällä rahastamisesta, hoivabisneksen puhemiehet ovat rynnäneet keksimään tapahtuneelle mitä ihmeellisimpiä ja mielikuvituksellisempia selityksiä.

Erään selityksen mukaan vika ei olekaan härskisti henkilökuntaansa ja asiakkaitaan riistävässä hoivabisneksessä, vaan kuntapäättäjissä ja virkamiehissä, jotka eivät kuulemma osaa ostaa palveluita tai valvoa niitä. Paradoksaalisesti nämä samat oikeistoideologit tarjoavat ratkaisuksi ongelmaan  lisää yksityistämistä, eli niin kutsuttua valinnanvapautta ja palveluseteleitä.  Ajatuksen kulku on jokseenkin kummallinen. Jos kuntapäättäjät ja ammattivirkamiehet eivät osaa ostaa hoivapalveluita, niin miten ihmeessä toimintakyvyltään heikko muistisairas vanhus pystyisi vertailemaan ja kilpailuttamaan palveluita.

Markkinamekanismi ei voi toimia kunnolla tilanteessa, jossa ostajan kyky saada ja hyödyntää informaatiota hoivamarkkinoilla vaihdettavista hyödykkeistä on olematon. Muistisairaalla vanhukselle ei ole mahdollisuuksia arvioida eri palveluiden laatua ja tehdä järkeviä valintoja. Huonokuntoisen vanhuksen voi myös olla käytännössä mahdotonta vaihtaa palveluntarjoajaa, mikäli palvelu ei osoittaudukkaan toivotun tasoiseksi. Seurauksena tästä asetelmasta olisi vain entistä härskimpää vedätystä, jossa heikkokuntoiset vanhukset olisivat täysin hoivabisneksen markkinamiesten armoilla,

Toisaalta markkinat eivät toimi hyvin myöskään tarjonta puolella. Jotta, markkinat voisivat toimia kunnolla tulisi tarjontaa olla riittävästi. Muutamaa suurta kaupunkia lukuunottamatta tarjontaa ei tule olemaan niin paljon, että kuluttajalla olisi tosiasiallisesti juurikaan mahdollisuutta valita. Mikään yritys ei ryhdy investoimaan pääomiaan tuottaakseen ylitarjontaa. Pikemminkin käy niin, että muutamat isot toimijat jakavat keskenään sulassa sovussa markkinat ja palveluihin panostettavat veroeurot.

Ideologisen valinnanvapaus-haihattelun sijaan, paras ratkaisu vanhusten hoivapalveluiden laadun korjaamiseen olisi voitontavoittelun rajoittaminen lainsäädännöllä ja lakisääteisten henkilöstökiintiöiden ja laatukriteerien määrittäminen palveluille. Julkiset hyvinvointipalvelut tulisi tuottaa, joko julkisen toimijan omana työnä tai voittoa tavoittelemattomien kolmannen sektorin toimijoiden puolesta. Tällä tavoin kaikki palveluihin käytettävät verovarat kohdistuisivat myös palveluiden tuottamiseen ja laadun parantamiseen, eivätkä veroparatiiseihin voittonsa kierrättävän hoivabisneksen voitonmaksuun.

6

Oksettavaa – Oulun ja Helsingin seksuaalirikokset

Oksettaa. Oulussa jonkin aikaa sitten paljastuneet ja Helsingissä tänään paljastuneet alaikäisiin kohdistuneet seksuaalirikokset saavat kenet tahansa terveen ihmisen voimaan pahoin. On vaikea löytää sanoja, joilla kuvailla sitä suunnatonta vastenmielisyyttä, mitä nämä teot minussa herättävät. On selvä, että on tehtävä kaikki mahdollinen, että tällainen ei pääse toistumaan. 

Koska tekijät olivat ulkomaalaistaustaisia teot ovat saaneet monet purkamaan vihaansa tavoilla, joita voi pitää rasistisina. On ymmärrettävää, että tällaiset äärimmäiset teot saavat ihmiset purkamaan vihaansa miettimättä ilmaisujen sovinnaisuutta. Kaiken keskellä meidän tulee kuitenkin muistaa, että Suomi on oikeusvaltio, jossa vallitsee oikeusjärjestys.  Poliisi tutkii, syyttäjä syyttää ja oikeuslaitos tuomitsee voimassa olevan lainsäädännön puitteissa. Tuomioita ei anneta ihonvärin tai syntyperän mukaan vaan tekojen.

Tällä hetkellä esillä olevat ratkaisuehdotukset keskittyvät rikoksen jo tapahduttua tehtäviin toimenpiteisiin kuten rangaistusasteikon kiristämiseen. Olen samaa mieltä nyt esillä olevien esitysten kanssa, että seksuaalirikosten ja erityisesti lapsiin kohdistuvien törkeiden tekojen asteikkoa pitää kiristää tuntuvasti ja alaikäisiin kohdistuneet teot pitäisi tuomita aina törkeinä raiskauksina. Poliisille pitää myös turvata riittävät resurssit seksuaalirikosten tutkintaan.

Rangaistusten koventamisen lisäksi meidän on panostettava myös ennaltaehkäiseviin toimiin. Miten luodaan kaikille lapsille ja nuorille turvallinen ympäristö elää. Poliisin resurssien lisäksi tarvitaan panostuksia ennaltaehkäiseviin palveluihin, jotta nuorten hätä voidaan nopeasti  huomata ja siihen voidaan tehokkaasti puuttua. Internetillä ja sosiaalisella medialla on nykyään usein keskeinen rooli tällaisissa tapauksissa. Siksi on varmistettava, että niin lapsilla kuin vanhemmilla on kunnollinen ymmärrys siitä millaisia vaaroja lasten ja nuorten itsenäiseen  netin ja sosiaalisen median käyttöön liittyy. 

On myös tutkittava sitä, että millaiset tekijät aiheuttavat irrallisuutta suomalaisesta yhteiskunnasta ja sen arvoista sekä mietittävä keinoja, millä saamme Suomeen tulevat maahanmuuttajat paremmin omaksumaan suomalaisen yhteiskunnan arvomaailman.  Tällä hetkellä ilmassa on vahvaa moraalisen paniikin tuntua. Vaikka asia herättää suuria vihan ja vastenmielisyyden tunteita on syytä selvittää perusteellisesti tapahtumien taustat, jotta tiedämme millaisiin toimenpiteisiin tulisi ryhtyä.