Nimetön suunn.malli (1)

Riistäjät ruoskaansa selkäämme soittaa

Vanhan sanonnan mukaan kaikki ongelmat näyttävät nauloilta, jos kädessä on vasara. Sanonta näyttää pätevän myös maamme oikeistohallitukseen. Paitsi, että hallituksen kädessä ei heilu vasara vaan ratsupiiska. Tästä johtuen tavallinen kansa näyttää hallituksen silmissä työtävieroksuvalta aasilaumalta, joiden selkiä Sipilän hallitus siekailematta piiskaa vereslihalle.

Sipilän hallituksen ratsupiiskaa ovat kipeästi saanet maistaa niin työntekijät, työttömät, eläkeläiset, opiskelijat, sairaat kuin myös lapset.  Viimeisin ratsupiiskan sivallus annettiin tänään, kun eduskunnassa päätettiin lyhentää ansiosidonnaisen päivärahan kestoa. Päätöksen mukaan ansiosidonnainen lyhenee 100 päivällä vuodesta 2017 alkaen ja työttömyyden alkuvaiheen omavastuuaika pitenee.

Päätös on monin tavoin surkea. Ensinnäkin, se ei tule parantamaan työllisyysastetta piirun vertaa. Nykyinen työttömyystilanne ei johdu liian vähäisestä työvoiman tarjonnasta vaan liian vähäisestä työvoiman kysynnästä. Töitä ei vain ole kaikilla. Niillä aloilla, joilla ilmenee ns. kohtaanto-ongelmaa ansiosidonnaisen leikkaaminen ei tule auttamaan millään tavoin.  Esimerkiksi, lääkäreitä ei työmarkkinoille ilmaannu vaikka työttömät piiskattaisiin hengiltä.

Pahimmassa tapauksessa ansisidonnaisen leikkaaminen saattaa heikentää taloustilannetta. Ansiosidonnainen työttömyyskorvaus on automaattisesti laskusuhdanteita tasaava järjestelmä. Tukiajan lyhentäminen jyrkentää suhdannevaihteluita, kun työttömäksi jääneiden kulutuskyky laskee nopeammin.  Lisäksi yleinen epävarmuus lisääntyy. Ihmiset eivät uskalla tehdä kulutuspäätöksiä ja alkavat säästää pahan päivän varalle. Seurauksena on taloudellisen toimeliaisuuden väheneminen.

Ratsupiiskan sijaan porkkanakin toimisi paljon paremmin. Tai mitä jos emme ollenkaan ajattelisi kansaa aasilaumana, jota ohjaillaan piiskalla ja porkkanalla. Silloin työmarkkinoiden kitkan poistamiseksi ja muutoksiin reagoinnin parantamiseksi ns. karenssipäivät ja omavastuuaika tulisi poistaa kokonaan, työttömien oikeutta kouluttautua päivärahalla laajentaa ja koulutukseen tehdyt leikkaukset perua. Tulisi myös tunnustaa, että talous ei lähde nousuun tavallisen kansan piiskauksella vaan elvyttävällä finanssipolitiikalla, tulevaisuuteen suuntaavalla koulutuspolitiikalla sekä tuntuvilla panostuksilla tutkimukseen ja kehitykseen.