kehys-

Vantaan on ryhdyttävä kapinaan koulutusleikkauksia vastaan

Lasten ja nuorten hyvinvointiin ja koulutukseen sijoittaminen on keskeinen tekijä, joka ratkaisee sen mihin suuntaan Vantaa tulevaisuudessa kehittyy.  Tällä hetkellä tilanne on huolestuttava. Vantaalaisista 20-30 vuotiaista nuorista 26%:lla, eli lähes 8000:lla ei ole peruskoulun jälkeistä koulutusta.  Kuuteen suurimpaan kaupunkiin verrattuna Vantaalla on myös eniten peruskoulun jälkeisen koulutuksen ulkopuolelle jääneitä 17-24 -vuotiaita nuoria. Vantaalaisten koulutustaso on myös koko väestön tasolla selvästi matalin kuuden suurimman kaupungin vertailussa.

Kuvat: sotkanet.fi tilasto ja indikaattoripankki

Viime valtuustokaudelle tehdyt päätökset eivät ohjaa Vantaan kehitystä oikeaan suuntaan. Leikkauksia ja heikennyksiä on tehty niin varhaiskasvatukseen, perusopetukseen kuin myös ammatilliseen- ja lukiokoulutukseen. Viime vuonna Vantaa otti ainoana pääkaupunkiseudun kuntana myös käyttöön Sipilän hallituksen tekemät rajoitukset päivähoitoon. Varhaiskasvatuksen laadulla on erittäin merkittävä vaikutus lasten tulevaan koulumenestykseen ja elämänlaatuun. Tutkimuksissa laadukasta varhaiskasvatusta on pidetty merkittävimpänä yksilön tulevaisuuteen vaikuttavana koulutusinvestointina. Nyt varhaiskasvatukseen nyt tehdyillä leikkauksilla on seurauksia pitkälle Vantaan tulevaisuuteen.

Vantaalla tarvitaan sijoituksia koulutukseen kaikilla tasoilla. Varhaiskasvatukseen viime valtuustokaudelle tehdyt rajaukset on purettava ja huolehdittava, että päiväkodeissa on riittävät resurssit laadukkaan varhaiskasvatuksen toteuttamiseen. Perusopetuksen ryhmäkoot on pidettävä riittävän pieninä ja kouluissa on oltava riittävästi koulunkäynninohjaajia, jotta kaikille voidaan turvata mahdollisuus oppimiseen. Jokaiselle peruskoulun päättäneelle tulee tarjota toisen asteen koulutuspaikka, joko lukiossa tai ammattikoulussa.  Opetuksen laadusta ja valinnanmahdollisuuksista ei pidä tinkiä ammatillisessa koulutuksessa eikä lukioissa.  Niille nuorille, joilla ei tällä hetkellä ole edellytyksiä sijoittua koulutukseen tai työelämään tulee olla tarjolla matalan kynnyksen monialaista ohjausta. Tällä hetkellä käynnissä olevan Ohjaamo-hankkeen jatkorahoitus on turvattava tulevalla valtuustokaudella.

Laadukas varhaiskasvatus ja koulutus ovat sijoituksia, jotka kantavat hedelmää kaukana tulevaisuudessa. Sijoituksen tuottoja ei voi laskea kvartaaleittain tai edes valtuustokausittain, vaan katse on pidettävä huomattavasti kauempana tulevaisuudessa olevassa pallossa. Pitkällä tähtäimellä varhaiskasvatuksen ja koulutuksen laadusta ja määrästä tinkiminen tarkoittavat Vantaan kaupungille pienempiä verotuloja ja korkeampia menoja. Matalampi koulutustaso altistaa työttömyydelle, jonka synnyttämien ongelmien korjaaminen tulee kaupungille kalliiksi. Varsinkin Vantaalla, jossa väestö on keskimäärin muuta Suomea nuorempaa ja maahanmuuttajataustaisen väestön osuus Suomen korkein, on koulutuksesta leikkaaminen katastrofaalinen sosiaalinen virhe johon meillä ei kertakaikkiaan ole varaa.

Sipilän hallitus on viimevuosina tehnyt mittavia leikkauksia koulutukseen.  Vantaan tulee taistella hallituksen koulutusleikkauksia vastaan tarmokkaasti. Meillä ei ole varaa jättää nuoriamme heitteille ilman koulutusta ja elämisen mahdollisuuksia. Tästä johtuen Vantaan täytyy ryhtyä koulutuskapinaan hallituksen koulutusleikkauksia vastaan. Valtion leikatessa koulutuksen rahoitusta Vantaan tulee tarvittaessa olla valmis maksamaan erotus kunnan omasta pussista.

 

.

kehys-

Vantaalla ei ole varaa säästää kirjastopalveluista

Vantaan kirjastopalveluiden rahoitus on huolestuttavassa tilassa. Kuudesta suurimmasta Suomalaisesta kaupungista Vantaa sijoittaa kaikista vähiten kirjastopalveluihinsa. Kuten alla olevasta taulukosta on nähtävissä ero vastaavan kokoisiin muihin Suomalaisiin kaupunkeihin on huomattava. Esimerkiksi, Espooseen verrattuna Vantaa käyttää kirjastopalveluihinsa lähes puolet vähemmän asukasta kohti.

Kaavio: Kirjaston toimintakulut euroina asukasta kohden kuudessa suurimmassa Suomalaisessa kaupungissa 1999-2015

Kirjasto on sivistys- ja hyvinvointivaltion kivijalka, joka tuottaa yhteiskunnallista ja taloudellista arvoa monella tavalla.  Kirjastolla on keskeinen tehtävä lukutaidon ja lukemisharrastuksen edistäjänä. Tänä päivänä kirjastot tarjoavat kokoelmiensa lisäksi asiakkaidensa käyttöön myös mm.  ohjausta ja apua tietoyhteiskunnan haasteista selviämiseen, tietokoneita ja monenlaisia muita laitteita käyttöön sekä tiloja monenelaiseen toimintaan, kuten opiskeluun ja työntekoon, sosiaaliseen vuorovaikutukseen sekä monenlaiseen kansalais- ja, kulttuuritoimintaan ja vapaa-ajan puuhasteluun.

Kaiken tämän ja paljon muuta kirjasto tekee hyvin pienillä panostuksilla. Kirjasto on siitä erikoinen julkinen palvelu, että sen osuus kuntien budjetissa on hyvin pieni mutta sen merkitys asukkaille on hyvin suuri.  Vuoden 2017 talousarviossa Vantaan kaupunginkirjaston osuus on vain 9,2 miljoonaa euroa. Tämä tarkoittaa, että Vantaan kaupungin toimintamenoista kirjaston osuus on vain reilusti alle 1%. Kirjasto onkin erittäin edullinen tapa edistää väestön tasa-arvoa ja ennaltaehkäistä syrjäytymistä.

Kirjastopalvelut ovatkin erittäin kannattavia sijoituksia. Esimerkiksi, joitakin vuosia sitten tehdyssä Toronton kaupunginkirjastoon kohdistuvassa tutkimuksessa laskettiin jokaisen kirjastoon sijoitetun dollarin tulevan takaisin 5,6 kertaisesti. Tutkimuksessa huomioitiin sekä suorat ja epäsuorat taloudelliset vaikutukset sekä myös epäsuora taloudellinen arvo, jota kirjasto tuottaa vaikutusalueelleen. Vantaalla ei ole varaa olla sijoittamatta kirjastopalveluihin.

kehys-

Sote-uudistus vie kunnilta motivaation ennaltaehkäisevien palveluiden tuottamiseen

Sipilän hallituksen kaavaileman SOTE-uudistuksen eräs keskeinen ongelma on, että se vie kunnilta motivaation ylläpitää väestön terveyttä ja hyvinvointia ennaltaehkäisevästi ja pitkäjänteisesti. Kun sekä ongelmien, että niiden ennaltaehkäisyn kustannukset maksetaan samasta kukkarosta on helppoa ymmärtää näiden välinen yhteys ja tehdä kokonaisuuden kannalta järkeviä ratkaisuja.

Sote-ratkaisu tulee rikkomaan tämän yhteyden. Kun, esimerkiksi liikuntapaikkojen  rakentaminen on kuntien vastuulla ja rahoitetaan kuntaverolla, mutta terveydenhuolto on maakuntien vastuulla ja rahoitetaan valtionrahoituksella seurauksena on, että monessa kunnassa ei enää tule löytymään motivaatiota investoida liikuntapaikkoihin.

Sote-ratkaisun myötä monet kunnat tulevat toimimaan lyhytnäköisesti ja leikkaavat hyvinvointia pitkäjänteisesti ylläpitäviä palveluita kuten varhaiskasvatusta, koulutusta, liikunta-, kulttuuri ja kirjastopalveluita. On helppo laskea veroprosenttia kun loppulaskun kuittaa ‘joku muu’. Pitkällä tähtäimellä ongelmana on, että lopulta maksajiksi joudumme kuitenkin kaikki.

Sote-ratkaisun alkuperäisenä tavoitteena oli sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden integraatio. Tavoiteltu integraatio ei tule toteutumaan, vaan saamme joukon keskenään kilpailevia omaa etuaan optimoimaan pyrkiviä yksiköitä. Sen lisäksi seurauksena on kaikkien kuntapalveluiden osalta  sekavampi järjestelmä, jossa kukaan ei ole enää vastuussa kokonaisuudesta.

Paitsi, että sote-uudistus ei korjaa nykyjärjestelmän ongelmia se luo lisäksi joukon täysin uusia ongelmia. Mitä monimutkaisemmaksi järjestelmä rakennetaan ja mitä enemmän vastuuta hajautetaan, sitä vähemmän kukaan kantaa vastuuta yhtään mistään.

 

kehys-

Lähiöiden Vantaa

Vantaa on lähiöiden kaupunki. Kaupunkirakenne on Vantaalla erittäin hajanainen. Kaupungilta puuttuu selkeä keskusta. Hajanainen kaupunkirakenne on haasteellinen kunnallisten palveluiden tuottamisen kannalta. Kaupunkimaisempi yhdyskuntarakenne mahdollistaa palveluiden tuottamisen tehokkaammin, koska palveluita voidaan keskittää niiden saatavuuden merkittävästi kärsimättä.

Vantaan tyyppisessä hajanaisesti rakentuneessa kaupungissa palveluiden keskittäminen olisi kuitenkin katastrofaalinen ratkaisu. Vaikka palveluiden tuottaminen olisikin vähän kalliimpaa, niin se on mielestäni hinta joka on maksettava.

Tulevien vuosien suurin poliittinen haaste on Vantaan asuinalueiden lähipalveluiden puolustaminen. Erityisesti tulossa oleva sote-uudistus tuo paineita lähiöiden sosiaali- ja terveyspalveluiden keskittämiseen entistä suurempiin yksiköihin. Vaarana on, että monet alueet jäävät jatkossa ilman näitä palveluita.

Vantaa on myös pääkaupunkiseudun nopeimmin kasvava kaupunki. Tällä valtuustokaudella toteutetun talous- ja velkaohjelman vuoksi Vantaa ei kuitenkaan ole investoinut riittävällä tasolla vastatakseen kasvun  mukanaan tuomaan lisääntyvään palveluiden tarpeeseen.

Tulevalle valtuustokaudella meidän on ärhäkkäästi puolustettava Vantaan uusien ja vanhojen asuinalueiden sosiaali- ja terveyspalveluita, kouluja, kirjastoja, kulttuuripalveluita, nuorisotiloja, liikuntapaikkoja ja asukkaiden vaikuttamismahdollisuuksia. Jos lähiön ainoksi palveluksi jää lähibaari, niin peli on menetetty.

kehys-

Tikkurila tarvitsee uuden kirkon

(Kirjoitukseni Vantaan sanomiin, julkaistu 22.2.2017)

Tikkurilassa kaupungintaloa vastapäätä on kirkko, jota ei ulkoapäin katsoen erota tavallisesta toimistorakennuksesta. Vain sisäänkäynnin yläpuolelle oleva risti kertoo, että kyseessä on kirkko. Homeongelman vuoksi rakennusta ei ole voitu käyttää pitkään aikaan. Mahdolliset korjaustoimet on arvioitu niin hintaviksi, että maksajaa hankkeelle tuskin löytyy.

Seurakunta on jo päättänyt purkaa rakennuksen ja korttelille on olemassa hienot suunnitelmat.  Hämmästyttävää kyllä, Tikkurilan kirkko on voimassa olevassa kaavassa määritelty suojeltavaksi kohteeksi. Mikäli suojelumerkintää ei pureta, joudutaan homeongelman vuoksi tyhjillään seisovaa rakennusta säilyttämään, vaikka sille ei olisi mitään ihmisille soveltuvaa käyttöä.

En tietenkään sinänsä vastusta rakennusperinnön suojelua. On selvää, että keskustan kohteet kuten Tikkurilan vanha rautatieasema, kaupungintalo ja joenrannan ympäristö tulee suojella. Vantaan kaupungilla on vastuu kaupungin kehittämisestä toimivaksi ja viihtyisäksi. Tuo vastuu sisältää arvokkaan vanhan rakennuskulttuurin suojelemisen, mutta myös asukkaiden tarvitsemien palveluiden turvaamisen.

Tikkurilan kirkon tapauksessa alueen asukkaiden palvelutarpeet voittavat selkeästi suojelulla saavutettavat hyödyt. Toivottavasti järki voittaa kaikissa viranomaisissa, kun kaava tulee lähiaikoina nähtäväksi. Joku tolkku täytyisi säilyttää sen suhteen, mitä suojellaan mitä ei.

kehys-

Riistäjät ruoskaansa selkäämme soittaa

Vanhan sanonnan mukaan kaikki ongelmat näyttävät nauloilta, jos kädessä on vasara. Sanonta näyttää pätevän myös maamme oikeistohallitukseen. Paitsi, että hallituksen kädessä ei heilu vasara vaan ratsupiiska. Tästä johtuen tavallinen kansa näyttää hallituksen silmissä työtävieroksuvalta aasilaumalta, joiden selkiä Sipilän hallitus siekailematta piiskaa vereslihalle.

Sipilän hallituksen ratsupiiskaa ovat kipeästi saanet maistaa niin työntekijät, työttömät, eläkeläiset, opiskelijat, sairaat kuin myös lapset.  Viimeisin ratsupiiskan sivallus annettiin tänään, kun eduskunnassa päätettiin lyhentää ansiosidonnaisen päivärahan kestoa. Päätöksen mukaan ansiosidonnainen lyhenee 100 päivällä vuodesta 2017 alkaen ja työttömyyden alkuvaiheen omavastuuaika pitenee.

Päätös on monin tavoin surkea. Ensinnäkin, se ei tule parantamaan työllisyysastetta piirun vertaa. Nykyinen työttömyystilanne ei johdu liian vähäisestä työvoiman tarjonnasta vaan liian vähäisestä työvoiman kysynnästä. Töitä ei vain ole kaikilla. Niillä aloilla, joilla ilmenee ns. kohtaanto-ongelmaa ansiosidonnaisen leikkaaminen ei tule auttamaan millään tavoin.  Esimerkiksi, lääkäreitä ei työmarkkinoille ilmaannu vaikka työttömät piiskattaisiin hengiltä.

Pahimmassa tapauksessa ansisidonnaisen leikkaaminen saattaa heikentää taloustilannetta. Ansiosidonnainen työttömyyskorvaus on automaattisesti laskusuhdanteita tasaava järjestelmä. Tukiajan lyhentäminen jyrkentää suhdannevaihteluita, kun työttömäksi jääneiden kulutuskyky laskee nopeammin.  Lisäksi yleinen epävarmuus lisääntyy. Ihmiset eivät uskalla tehdä kulutuspäätöksiä ja alkavat säästää pahan päivän varalle. Seurauksena on taloudellisen toimeliaisuuden väheneminen.

Ratsupiiskan sijaan porkkanakin toimisi paljon paremmin. Tai mitä jos emme ollenkaan ajattelisi kansaa aasilaumana, jota ohjaillaan piiskalla ja porkkanalla. Silloin työmarkkinoiden kitkan poistamiseksi ja muutoksiin reagoinnin parantamiseksi ns. karenssipäivät ja omavastuuaika tulisi poistaa kokonaan, työttömien oikeutta kouluttautua päivärahalla laajentaa ja koulutukseen tehdyt leikkaukset perua. Tulisi myös tunnustaa, että talous ei lähde nousuun tavallisen kansan piiskauksella vaan elvyttävällä finanssipolitiikalla, tulevaisuuteen suuntaavalla koulutuspolitiikalla sekä tuntuvilla panostuksilla tutkimukseen ja kehitykseen.

kehys-

Asunnottomien kyykytystä Tikkurilan malliin

Olin tänään Tikkurilan aluetoimikunnan kokouksessa. Olen järkyttynyt aluetoimikunnan kokouksessaan tekemästä päätöksestä olla myöntämättä rahaa asunnottomien yön tapahtumaan. Kyse ei ollut isoista rahoista, mutta päätöksen perustelun logiikkaa on tyrmistyttävä.

Aluetoimikunnan päätettävänä oli vantaalaisen yhdistyksen tekemä 250€ avustushakemus valtakunnallisen Asunnottomien yön tapahtumaan 17.10.2016 Tikkurilassa kulttuurikeskus Vernissassa. Tilaisuudessa oli tarkoitus tarjota asunnottomille mm. iltapalaa, saunomis-ja peseytymismahdollisuus, kulttuuriohjelmaa ja sekä hiusten leikkuu vapaaehtoisten parturi-kampaajien voimin. Yhdistys haki 250€ avustusta tilaisuuden tarjoilukustannuksiin.

Aluekoordinaattorin esityksessä todetaan, että tilaisuus on kaikille avoin ja maksuton ja täyttää aluerahan myöntämisen kriteerit. Eli, estettä tuen myöntämiselle ei ollut. Tukea ei kuitenkaan esitetty myönnettäväksi, koska tapahtuman eräänä yhteistyökumppanina on hävikkiruokaa jakava Vantaan kaupungin ja seurakunnan Yhteinen pöytä -hanke. Perustelujen mukaan avustusta ei tarvita, koska “tapahtumaan tarvittavat ruoka-aineet voidaan saada hankkeen kautta ja iltapalan valmistelussa käytetään niitä ruoka-aineita, joita sinä päivänä on saatavilla.”

Itse esitin kokouksessa, että myönnetään avustus hakemuksen mukaan, koska ensinnäkään ei ole varmaa, mitä ruokaa kyseisenä päivänä on saatavilla. Vaikka hävikkiruokaa olisi ollutkin saatavilla olisi avustuksella voitu hankkia jotain täydentävää tarjottavaa, kenties jotain pientä luksusta. Toiseksi aluetoimikunnan tehtävänä ei ole spekuloida voiko tilaisuuden järjestäjä saada hävikkiruokaa ilmaiseksi vai ei. Valitettavasti hävisin äänestyksen äänten mennessä tasan, jolloin puheenjohtajan ääni ratkaisi.

Eli, Tikkurilan aluetoimikunnan kanta on että, kun järjestetään tilaisuutta asunnottomille pitää tyytyminen siihen, mitä muiden pöydältä tippuu jos sattuu tippumaan. Sen sijaan aluetoimikunta on kyllä myöntänyt tukea lukuisten muiden yhdistysten järjestämien tapahtumien tarjoilukustannuksiin. Tällöin ei ole kyselty, että voisitteko kenties järjestää tarjoilut ilmaiseksi kyselemällä hävikkiruokaa.

Kyseistä päätöstä oli tekemässä kymmenkunta luottamushenkilöä, jotka nostavat tästäkin kokouksesta palkkion, joiden yhteissumma ylittää moninkertaisesti päätettävänä olleen avustuksen. Aion itse lahjoittaa oman kokouspalkkioni kyseiselle yhdistykselle tapahtuman järjestämiseen.

kehys-

Pää edellä jorpakkoon

Sipilän hallitus yrittää jääräpäisesti pakottaa Suomen kansantalouden tuottavuusloikkaan, jota voi verrata hyppäämiseen tuntemattomiin vesiin pää edellä laiturin nokasta. Terve maalaisjärki edellyttäisi, että ennen kuin hypätään olisi vastuullista tutkia kuinka syvää vesi on laiturin päässä ja piilotteleeko samean veden alla kenties uppotukki tai iso kivi. Ennen vaaleja Sipilä esiintyi maltillisena järkimiehenä, mutta vaalien jälkeen käytös on yllättäen muistuttanut enemmän pojankloppia, joka yllyttää “kaveriaan” syöksymään pää edellä tuntemattomaan riskeistä piittaamatta.

Sipilän suoraviivainen johtamistyyli on keskeinen syy nykyiseen tilanteeseen. Sipilä on kertonut johtavansa Suomea niinkuin yritystä. Yritysmaailman suoraviivainen hierarkkinen johtamistapa ei sovellu liberaaleihin demokratioihin. Kun yrityksessä tehdään “kipeitä ratkaisuja” rauha laskeutuu avokonttoriin pikaisesti käytyjen YT-neuvottelujen jälkeen heti, kun vartijat ovat saattaneet irtisanotut ulko-ovelle. Ne, jotka ovat saaneet luvan jäädä sisäpuolelle jatkavat kiltisti työntekoa. Työelämässä hyvin harva uskaltaa ryhtyä avoimeen vastarintaan “suurta johtajaa” vastaan.

Poliittinen päätöksenteko demokraattisessa yhteiskunnassa ei ole yhtä hygieenistä ja suoraviivaista, kuin yrityksen johtaminen. Poliittinen johtajuus ei demokratioissa perustu työelämän tavoin hierarkiseen direktio-oikeuteen vaan huomattavasti enemmän yhteistyökykyyn, verkostoitumiseen ja kykyyn sovittaa useita eri näkökulmia yhteen. Demokratioissa päätöksenteko on väistämättä hitaampaan ja hyvä johtajuus edellyttää sekä kykyä kuunnella vastapuolta että kykyä tehdä kompromisseja. Hyvin harvoin kukaan pääse sanelemaan ja tekemään juuri sellaista politiikkaa kuin itse haluaisi.

Sipilän hallituksen esittämien toimien perusteet ja niillä saavutettavat tavoitteet on myös kyseenalaistettu hyvin monelta suunnalta. Suomen vienti ei olekkaan ihan niin kovassa kriisissä kuin hallitus väittää. Vaihtotase on plussan puolella ja taloudessa on nähtävissä jo pieniä toipumisen merkkejä. Sipilän hallituksen harmiksi myös luottoluokittelija Fitch ilmoitti vastikää säilyttävänsä Suomen edelleen parhaassa AAA-luokituksessa. Myös Sipilän suomalaisille pitämästä puheesta on löytynyt asiavirheitä ja tarkoituksenhakuista tilastojen tulkintaa.

Sipilän hallituksen linja on myös lainssäädännöllisesti hyvin epävarmalla pohjalla. Kaavailtu pakkolainsäädäntö on mitä luultavimmin ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa ja useiden kansainvälisten sopimusten kanssa joihin Suomi on sitoutunut. Luultavaa on, että pakkolainsäädäntö karahtaakin pahasti kiville. Seurauksena voi kuitenkin olla hyvin epävakaat ja kalliit työmarkkinaneuvottelut seuraavalla sopimuskierroksella. Sipilän neuvottelukyvyttömyys voikin lopulta tulla hyvin kalliiksi kansantaloudelle.

Ammattiliitoilla on keskeinen asema nykytilanteen ratkomisessa ja sen estämisessä, että Suomi sukeltaa pää edellä tuntemattomaan.  Toivottavasti ammattiliitoissa pidettäänkin päät kylmänä ja vaaditaan vastuullisuutta tilanteen käsittelyyn. Liitoista löytyy varmasti kykyä ja halua neuvottelemiseen. Samaan aikaan niiden tulee myös päättäväisesti ja tuumaakaan periksi antamatta vaatia asiallista demokraattista johtamista ja todellisia neuvotteluita. Neuvotteluiden täytyy alkaa siitä, että ihan ensiksi ryhdytään tosimielellä etsimään yhteistä näkemystä Suomen talouden tilanteesta.

kehys-

Maahanmuuton kustannuksista Vantaalla

Perussuomalaisten vantaalainen kaupunginvaltuutettu Juha Malmi kirjoittaa Uuden Suomen puheenvuoron blogissaan maahanmuuton kustannuksista. Malmin mukaan Vantaalla ei ole varaa maahanmuuttoon ja hän valittaa, että virkamiehet eivät anna tietoa maahanmuuttajien kustannuksista Vantaalla. Malmilta lienee mennyt ohi, että perussuomalaisten Jaakko Niinistö valittiin juuri Vantaan asukaspalveluiden apulaiskaupunginjohtajaksi vastuullaan mm. maahanmuuttaja-asiat. Luulisi, että salatut maahanmuuttajakansiot nyt viimeinkin avautuvat Malmille ja tämän perustovereille ja puheet salailusta voidaan lopettaa.

Väitetystä salailusta huolimatta Malmi on kuitenkin löytänyt lukuja. Lähteitä hän ei tietenkään kerro eikä sitäkään, mitkä kirjoituksessa viitatut luvut ovat Malmin itse keksimiä ja mitkä tarkkoja lukuja. Isoja lukuja kuitenkin heitellään ilmaan ilmeisenä tarkoituksena järkyttää kansalaisia. Oletetaan, että Malmin esittämät luvut pitävät paikkaansa ja tarkastellaan hieman mitä ne tarkoittavat suhteessa Vantaan kaupungin talouteen.

Malmin mukaan maahanmuuttajien sosiaali- ja terveyspalveluiden menot ovat 57,5 miljoonaa euroa. Vantaan kaupungin vuoden 2015 talousarviossa sosiaali- ja terveyspalveluiden budjetti on noin 635  miljoonaa. Maahanmuuttajien osuus sosiaali- ja terveyspalveluiden menoista on siis noin 9 prosenttia.

Malmi kirjoittaa, että maahanmuuttajin osuus varhaiskasvatuksen menoista on 14,9 miljoonaa. Varhaiskasvatuksen määräraha talousarviossa on 149 miljoonaa euroa. Näin ollen maahanmuuttajien osuus varhaiskasvatuksen kuluista on noin 10 prosenttia. Vastaavasti Malmin mukaan maahanmuuttajien kustannukset työllistämispalveluista on 2,6 miljoonaa euroa. Talousarviossa Vantaan työllisyyspalveluiden budjetti on noin 26 miljoonaa. Eli, maahanmuuttajien osuus menoista on noin 10 prosenttia.

Vieraskielisen väestön osuus Vantaan väestöstä on tällä hetkellä noin 13 prosenttia. Eli, mikäli Malmin esittämät luvut pitävät paikkaansa maahaanmuuttajien suhteellinen osuus sosiaali-ja terveystoimen, varhaiskasvatuksen ja työllisyyspalveluiden menoista on pienempi kuin osuus väestöstä ts. maahanmuuttajien väestöryhmän kokoon suhteutettuna maahanmuuttajien palveluiden kustannukset ovat pienemmät kuin suomen- tai ruotsinkielisen kantaväestön. Eli näiltä osin maahanmuuttajat eivät Malmin esittämien lukujen valossa vaikuta olevan ongelma Vantaan kaupungin taloudelle.

Toimeentulotuen kustannusten osalta maahanmuuttajien kustannukset ovat suuremmat kuin kantaväestön. Toimeentulotuen kustannukset Vantaalla olivat vuonna 2013 noin 50 miljoonaa euroa. Jos Malmin luvut pitävät paikkaansa maahanmuuttajien osuus menoista olisi noin 25 prosenttia (12,7 milj). Suurempi luku johtunee toisaalta siitä, että sopeutumisvaiheessa maahanmuuttajat ovat pitkälti sosiaalipalvelujen varassa. Toisaalta maahanmuuttajien työttömyysaste on korkeampi johtuen heikommasta koulutuksesta, puutteellisesta kielitaidosta ja myöskin syrjinnästä. Malmi kuitenkin kirjoitukseen vastustaa juuri niitä toimenpiteitä, joilla näihin asioihin voitaisiin vaikuttaa kuten valmennusta ja työllistymistä edistävää toimintaa.

kehys-

Kuntouttava pesula

Kävin tänään Vantaan kaupunginvaltuuston infossa kuuntelemassa selostuksen Vantaalla suunnitteilla olevasta pesulahankkeesta ja en vakuuttunut. Tarkoituksena on siis perustaa kuntouttavalla työtoiminnalla toimiva pesula hoitamaan esim. päiväkotien pyykinpesua. Kuntouttamisen lisäksi keskeisenä tavoitteena on säästää kaupungin kustannuksia. Toimintaa on tarkoitus mahdollisesti laajentaa myöhemmin myös kiinteistöhuoltoon ja laitoshuoltoon.

Hanketta esitellyt apulaiskaupunginjohtaja Heidi Nygren kertoi, että kaikki tutkimukset kertovat, että kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvat haluavat tehdä oikeita töitä. Näin varmasti onkin. Ongelma on siinä, että kyse ei ole oikeista töistä, koska niistä ei makseta palkkaa. Oikeasta työstä pitää ihan lainkin mukaan maksaa palkkaa.

Toiminta ei Nygrenin mukaan korvaisi oikeaa palkallista työtä. Ihmettelen miten tämä on mahdollista. Vai ryhdytäänkö päiväkodeissa jatkossa tahallaan tuottamaan likapyykkiä, jotta pesulassa riittäisi tekemistä. On ihan selvä juttu, että jos nykyisin palkkatyönä tehtävää työtä siirretään ilmaiseksi työksi se vähentää palkkatyötä toisaalla. Välttämättä se ei johda irtisanomisiin vaan siihen, että palkallista työtä on jatkossa tarjolla hieman vähemmän. Päiväkotien, sairaaloiden yms. pyykinpesu on kuitenkin niiden välttämätöntä perustoimintaa joka jonkun on kuitenkin pakko tehdä.

Siinä olen samaa mieltä, että keskitetyn pesulan perustaminen voi olla kannatettavaa, jos sillä voidaan helpottaa päiväkotien arkea ja säästää rakentamis- ja ylläpitokustannuksissa. Jokaiseen päiväkotiin ei tarvitse rakentaa pienpesulaa, kuten tähän mennessä on ilmeisesti jostain syystä tehty. Ihmetyttää, että miksi näin ei olla tehty jo aiemmin. Tämä näkökulma ei kuitenkaan liity mitenkään siihen, että käytetään ilmaista työvoimaa.

Lähtisin siitä, että kuntouttavalla työtoiminnalla ei saa hakea säästöjä palkkakustannuksista. Itse haluaisinkin nähdä tarkat laskelmat siitä miten tällaisen operaation pyörittämisen kustannukset eroavat vastaavan laitoksen pyörittämisestä normaaliin tapaan palkkaa saavalla työvoimalla. Kiinnostaisi myös kuulla, että mitä ovat ne kuntouttavat palvelut, joita pesulassa tarjotaan ja miten kuntoutuksen vaikutuksia aiotaan mitata? Onko työpanoksensa ilmaiseksi luovuttavien kuntoutuksesta saama hyöty enemmän vai vähemmän kuin työn markkinahinta?