6

Tasa-arvo sähköisessä yhteiskunnassa

Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan toimeentuloasioita hoitava jaosto on linjannut vastikää, että helsinkiläisen lukio-opintoja suorittavan oppilaan on jatkossa mahdollista saada toimeentulotukea oman tietokoneen hankintaan. Linjaus olisi syytä tehdä valtakunnalliseksi ja laajentaa koskemaan kaikkia toimeentulotuen asiakkaita. Lisäksi kohtuullisen nettiyhteyden kuukausittaiset kustannukset olisi syytä huomioida perusosaan kuulumattomana kuluna.

Tilastokeskuksen tuottama väestön tieto- ja viestintätekniikkan käytön tilasto osoittaa, että tieto- ja viestintätekniset resurssit jakautuvat huolestuttavan epätasaisesti tulotason mukaan. Tällä hetkellä niissä kotitalouksissa, joiden nettotulot ovat alle 2100€ kuukaudessa vain 65%:lla on käytössään tietokone. Niissä talouksissa, joissa nettotulot ovat 2100-3099€/kk tietokone löytyy jo 88%:sta kotitalouksia ja yli 3100€/kk tienaavista talouksista tietokone löytyy jo lähes kaikista.

Palveluiden sähköistymisen myötä tietokonetta ja nettiyhteyttä on pidettävä normaalin elämän perusedellytyksenä. Julkisten palveluiden siirtyminen verkkoon luo julkiselle sektorille myös erityistä painetta varmistaa, että palveluiden asiakkailla on riittävät edellytykset sähköiseen asiointiin. Puutteelliset valmiudet toimia sähköisessä yhteiskunnassa myös vaikeuttavat elämää monilla tavoin ja altistavat ongelmille, joiden järkevä ennalta ehkäiseminen säästää enemmän kuin tuottaa kustannuksia.

Eläminen verkon ulkopuolella on kalliimpaa ja monin tavoin vaikeampaa. Esimerkiksi laskunsa pankin tiskillä maksava asiakas maksaa suurempia palvelumaksuja kuin verkkopalvelussa asioiva. Palveluverkostojen harveneminen sekä yksityisellä että julkisella sektorilla aiheuttaa myös sen, että ne jotka eivät voi syystä tai toisesta asioida verkossa joutuvat käyttämään myös enemmän rahaa ja aikaa liikkumiseen. Erilaisten hankintojen tekeminen verkkossa on usein myös huomattavasti halvempaa ja tuotteiden ominaisuuksien ja hintojen vertailu helpompaa. Pienituloisella jokainen ylimääräinen kuluerä on helposti pois esimerkiksi elintarvikkeista ja terveellisestä ruokavaliosta

Myös mahdollisuudet parantaa omaa taloudellista tilannetta vaikeutuvat jos edellytykset toimia sähköisessä yhteiskunnassa ovat puutteelliset. Esimerkiksi työnhaku tapahtuu nykyisin pääosin sähköisesti. Myöskään sellaista työtä, jossa ei jollain tavoin joudu tekemisiin tietokoneen kanssa ei ole nykypäivänä juurikaan olemassa.

Palveluiden saatavuuden vaikeutuminen altistaa myös monenlaisille ongelmille. Tämä on erityisen merkittävä kysymys varsinkin sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta. Lääkärissä käynnin laiminlyönti tai sosiaalipalveluiden käyttämättä jättäminen voivat aiheuttaa moninkertaiset kustannukset, kun alunperin helposti hoidettavissa tai ennaltaehkäistävissä olevasta ongelmasta kehittyy suurempia ja kalliimpia toimenpiteitä vaativa tilanne.

Merkittävä osa yksityiselämän sosiaalisesta vuorovaikutuksesta tapahtuu nykyään tavalla tai toisella verkossa. Sosiaalisten kontaktien ja verkostojen puuttuminen heikentää hyvinvointia ja lisää myös palvelutuotannon kustannuksia. Esimerkiksi, ikäihmisten kokemaa yksinäisyyttä vähentämällä voitaisiin parantaa elämänlaatua ja myös palvelutuotannon kustannuksia.

Yhteiskunnallinen osallisuus ja julkisen päätöksenteon seuraaminen on vaikeaa verkon ulkopuolella. Poliittinen keskustelu on siirtynyt merkittävissä määrin verkkoon. Myös julkisen sektorin viestinnästä merkittävä osuus tapahtuu nykyään erilaisten verkopalveluiden välityksellä ja kansalaisille tarjotaan monenlaisia verkkopohjaisia vaikuttamis- osallistumismahdollisuuksia. Syrjäytyminen sähköisestä yhteiskunnasta luo demokratiavajetta ja etäännyttää kansalaisia julkisesta hallinnosta.

Palveluiden sähköistymistä ei ole kuitenkaan mielestäni syytä tai mahdollista vastustaa. Kehitys on väistämätöntä ja suurimmalle osalle suomalaisista kyse on aidosti edistyksestä. Itsekkin hoidan mielelläni sähköisesti kaiken mikä on mahdollista. Asioiden hoitaminen on helpompaa ja joustavampaa. Asiat voi hoitaa silloin kun itse haluaa jonottamatta virastoissa tai pankeissa. Sähköiset palvelut ovat myös keino tuottaa palveluita edullisemmin ja sitä kautta kohentaa julkista taloutta ja tuottaa parempia palveluita.

Tulee kuitenkin tunnustaa, että kehitys ei ole ongelmatonta ja etsiä ratkaisuja ei-toivottujen yhteiskunnallisten vaikutusten ehkäisemiseksi. Julkisten palveluiden sähköistyessä väestön tietoteknisten valmiuksien tasa-arvoisesta turvaamisesta tulee entistä merkittävämpi poliittinen ja yhteiskunnallinen kysymys. Vaikka palveluiden sähköistyminen on väistämätöntä on vakavasti pohdittava miten voidaan edistää tieto- ja viestintäteknisten toimintaedellytysten tasa-arvoista jakautumista. Palveluiden saatavuus sekä yhteiskunnallisen osallistumisen mahdollisuudet on turvata kaikille tasapuolisesti.

6

Kuntouttava pesula

Kävin tänään Vantaan kaupunginvaltuuston infossa kuuntelemassa selostuksen Vantaalla suunnitteilla olevasta pesulahankkeesta ja en vakuuttunut. Tarkoituksena on siis perustaa kuntouttavalla työtoiminnalla toimiva pesula hoitamaan esim. päiväkotien pyykinpesua. Kuntouttamisen lisäksi keskeisenä tavoitteena on säästää kaupungin kustannuksia. Toimintaa on tarkoitus mahdollisesti laajentaa myöhemmin myös kiinteistöhuoltoon ja laitoshuoltoon.

Hanketta esitellyt apulaiskaupunginjohtaja Heidi Nygren kertoi, että kaikki tutkimukset kertovat, että kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvat haluavat tehdä oikeita töitä. Näin varmasti onkin. Ongelma on siinä, että kyse ei ole oikeista töistä, koska niistä ei makseta palkkaa. Oikeasta työstä pitää ihan lainkin mukaan maksaa palkkaa.

Toiminta ei Nygrenin mukaan korvaisi oikeaa palkallista työtä. Ihmettelen miten tämä on mahdollista. Vai ryhdytäänkö päiväkodeissa jatkossa tahallaan tuottamaan likapyykkiä, jotta pesulassa riittäisi tekemistä. On ihan selvä juttu, että jos nykyisin palkkatyönä tehtävää työtä siirretään ilmaiseksi työksi se vähentää palkkatyötä toisaalla. Välttämättä se ei johda irtisanomisiin vaan siihen, että palkallista työtä on jatkossa tarjolla hieman vähemmän. Päiväkotien, sairaaloiden yms. pyykinpesu on kuitenkin niiden välttämätöntä perustoimintaa joka jonkun on kuitenkin pakko tehdä.

Siinä olen samaa mieltä, että keskitetyn pesulan perustaminen voi olla kannatettavaa, jos sillä voidaan helpottaa päiväkotien arkea ja säästää rakentamis- ja ylläpitokustannuksissa. Jokaiseen päiväkotiin ei tarvitse rakentaa pienpesulaa, kuten tähän mennessä on ilmeisesti jostain syystä tehty. Ihmetyttää, että miksi näin ei olla tehty jo aiemmin. Tämä näkökulma ei kuitenkaan liity mitenkään siihen, että käytetään ilmaista työvoimaa.

Lähtisin siitä, että kuntouttavalla työtoiminnalla ei saa hakea säästöjä palkkakustannuksista. Itse haluaisinkin nähdä tarkat laskelmat siitä miten tällaisen operaation pyörittämisen kustannukset eroavat vastaavan laitoksen pyörittämisestä normaaliin tapaan palkkaa saavalla työvoimalla. Kiinnostaisi myös kuulla, että mitä ovat ne kuntouttavat palvelut, joita pesulassa tarjotaan ja miten kuntoutuksen vaikutuksia aiotaan mitata? Onko työpanoksensa ilmaiseksi luovuttavien kuntoutuksesta saama hyöty enemmän vai vähemmän kuin työn markkinahinta?

6

Homoavioliitto täyttää avioliiton yhteiskunnallisen tehtävän

Soili Haverinen väittää Helsingin sanomien mielipidepalstalla 26.2.2013, että “Homosuhde ei tuota yhteiskuntaan mitään vastaavaa hyvää kuin avioliitto, eikä sitä siksi ole perusteltua myöskään asettaa lainsäädännöllisesti samaan asemaan kuin avioliitto” Olen täysin eri mieltä. Samaa sukupuolta olevien avioliittojen ja adoption salliminen olisi yhteiskunnan kannalta erittäin hyödyllistä.

Kaikilla ihmisyhteisöllä on kaksi peruskysymystä, jotka niiden tulee ratkaista a) tuotanto eli miten ne tuottavat elantonsa ja b) jatkuvuus eli miten ne tuottavat itsensä uudelleen. Nämä kaksi kysymystä ovat toisistaan riippuvaisia. Tuottaakseen riittävästi jälkeläisiä sen on kyettävä ylläpitämään riittävää tuotantoa. Toisiaalta sen täytyy tuottaa riittävästi jälkeläisiä ylläpitääkseen riittävää tuotantoa.

Ihmisen biologisiin ominaispiirteisiin kuuluu varsin pitkä raskausaika sekä poikkeuksellisen pitkä lapsuus. Tästä johtuen lisääntyminen ja jälkeläisten kasvattaminen on ihmiselle suuri panostus, johon on tarvittu paitsi molempien vanhempien myös laajemman yhteisön osallistumista. Avioliitolla lapset on yhdistetty yhteisöön, jonka resursseja aikuiseksi selviäminen on välttämättä edellyttänyt. Toisaalta lapset olivat myös potentiaalinen resurssi vanhemmilleen ja yhteisölle, sikäli kun selvisivät aikuisiksi. Avioliitto on näin ollen yhteiskunnan tapa organisoida lasten hoitoon käytettyjä resursseja ja toisaalta panostusten tuottoja.

Ankarissa olosuhteissa elävissä yhteisöissä painopiste jatkuvuuden ja tuotannon turvaamisessa on ollut määrässä. Lapsia haluttiin mahdollisimman paljon, koska suurin osa kuoli ennen aikuisuutta. Kehittyneissä yhteiskunnissa jälkeläisten määrän lisäksi entistä keskeisemmäksi ongelmaksi on tullut myös jälkeläisten laatu. Tästä johtuen avioliitossa on nyky-yhteiskunnassa entistä vähemmän kyse lisääntymisen maksimoinnista.

Kun ennen vanhaan riitti, että selvisi hengissä riittävän vanhaksi kyetäkseen peltotöihin nykyään tarvitaan mittavia kasvatuksellisia panostuksia ennenkuin lapsen potentiaaliset resurssit saadaan tuotantoon. Tästä johtuen Suomen kaltaisten kehittyneiden yhteiskuntien jatkuuvuutta ei voida enää turvata pelkillä materiaalisilla panostuksilla vaan tarvitaan huomattavasti enemmän henkisiä panostuksia. Toisin sanoen. Pelkkä leipä ei riitä. Tarvitaan myös huomattavasti enemmän rakkautta javanhemmuutta.

Kaksi samaa sukupuolta olevaa ei voi keskenään tuottaa jälkeläisiä. Heillä on kuitenkin käytettävissään yhteiskunnan kannalta erittäin tärkeitä resursseja ja mikä tärkeintä monilla myöskin halua käyttää resurssejaan yhteiskunnan kannalta hyödyllisesti. Näiden resurssien käyttämättä jättäminen olisi yhteiskunnallisesti täysin järjetöntä. Mielestäni on kummallista, että monet kristillisiksi itseään kutsuvista ja perhearvoja rummuttavista poliitikoista eivät vaikuta yhtään ymmärtävän, että vanhemmuuteen liittyy muutakin kuin lisääntymistä.

6

Perussuomalaiset ja sosialismi

Timo Soinin määritelmän mukaan perussuomalaiset ovat “työväenpuolue ilman sosialismia”. Mitä Soinin määritelmä tarkoittaa? Tarkoittaako se, että perussuomalaiset ovat löytäneet ideologisen tien, jolla puolue voi astua perinteisen sosialismin ja kapitalismin välisen vastakkainasettelun ulkopuolelle. Vai tarkoittaako se sitä, että perussuomalaisilla ei ole yhtenäistä kantaa asiaan eikä halua määritellä asemaansa oikeisto-vasemmisto akselilla..

Sosialismin tavoitteena on yhteiskuntajärjestelmä, jossa tuotantovälineet ovat yhteisessä omistuksessa. Kapitalistisen järjestelmän lähtökohtana taas on tuotantovälineiden yksityisomistus. Nykyinen yhteiskuntajärjestyksemme on syntynyt pitkälti näiden kahden näkökulman synteesinä. Oikeastaan kaikki nykyisin eduskunnassa olevat puolueet ovat sosialistisia markkinatalouspuolueita. Kysymys on vain siitä kuinka paljon sosialismia tai kapitalismia ollaan valmiita hyväksymään. Vasemmisto haluaa enemmän sosialismia ja vähemmän kapitalismia. Oikeisto taas enemmän kapitalismia ja mahdollisimman vähän sosialismia.

Käsittääkseni jopa kokoomuksessa ollaan pääsääntöisesti sillä linjalla, että yhteiskuntajärjestyksen säilyttämiseksi ja ainakin räikeimpien epäkohtien korjaamiseksi sosialismia on pieninä annoksina suvaittava.Toisaalta myös vasemmisto on aikaa sitten luopunut pyrkimyksestä muuttaa tuotantosuhteita vallankumouksen kautta ja suunnannut sen sijaan ns. kolmannelle tielle reformistiseen sosialismiin.Tuotantosuhteiden radikaalin muutoksen sijaan sosialismi toteutuu nykyisessä yhteiskuntajärjestelmässä erilaisina tulonsiirtoina, julkisina palveluina ja julkisen vallan harjoittamana sääntelynä, joilla pyritään täysin vapaata markkinataloutta kohtuullisempaan tulonjakoon ja korjaamaan markkinatalouden synnyttämitä epäkohtia. Tai näkökulmasta riippuen toisin päin.

Sosialismista luopuminen tarkoittaa väistämättä sitä, että on luovuttava reformistisen sosialismin saavutuksista kuten julkisesta terveydenhuollosta, sosiaaliturvasta, eläkejärjestelmästä, maksutomasta koulutuksesta, päivähoidosta ja vanhusten hoidosta. Puhdas markkinatalous ei myöskään suvaitse valtion tai ay-liikkeen oikeutta puuttua työmarkkinoiden toimintaan. Sosialismista luopuminen tarkoittaisi näin ollen väistämättä myös työehtosopimusten yleissitovuuden poistamista ja työtekijöiden neuvotteluasemien heikkenemistä. Julkisilla varoilla rakennetaan ja ylläpidetään myös julkista infrastruktuuria. Sekin on ilmiselvää sosialismia. Puhtaassa markkinataloudessa ei tarvita valtiota rakentamaan ja ylläpitämään esimerkiksi liikenneinfrastruktuuria. Myös elinkeinoelämän tukeminen julkisilla varoilla lienee mahdotonta ei-sosialistisessa järjestelmässä.

En usko, että perussuomalaisten kannattajakunnasta löytyy vahvaa tukea täysin sosialismista vapaalle yhteiskuntajärjestykselle. Halusivat tai ei käytännön politiikassa myös perussuomalaiset joutuvat ennemmin tai myöhemmiin määrittämään suhteensa sosialismiin. Hyvät perussuomalaiset toverit, kertokaapa siis mistä kaikista nykyjärjestelmän sosialistisista piirteistä olette halukkaita luopumaan?

6

Äärioikeistosta, vasemmistosta ja Jyväskylän tapahtumista

ärioikeisto Suomessa -kirjan esittelytilaisuudessa tänään sattunut puukotus ja rähinöinti on saanut monien nettikeskustelijoiden propelihatut pyörimään vinhaa tahtia. Oman huomioni tapahtumasta poikineessa keskustelussa kiinnitti se, että monet tulkitsevat tapahtuman äärioikeiston ja äärivasemmiston väliseksi keskinäiseksi kisailuksi. Tulkinta on väärä ja harhaanjohtava.

Mitä ilmeisemmin asialla oli äärioikeistolaiseksi luokiteltava joukkio, joka aloitti rähinöinnin. Äärivasemmistosta puhuminen on kuitenkin harhaanjohtavaa. Vasemmistonuoret tai vasemmistoliitto joissa Dan Koivulaakso tai Li Andersson toimivat eivät ole äärivasemmistolaisia organisaatioita. Ne pyrkivät poliittisiin tavoitteisiinsa rauhanomaisesti ja demokratian keinoin.

Tapahtuman tulkitseminen äärioikeiston ja äärivasemmiston väliseksi rähinäksi on retorinen keino, jolla pyritään rajoittamaan rasismin ja fasismin kritiikkiä tekemällä siitä ääri-ilmiö, jolla “ääri-leimaa” pelkäävät pakotetaan puolueettomaan hymistelyyn. Rasismin ja fasismin vastustaminen ei ole ääri-ilmiö. Se on silkkaa tervettä järkeä.

Vaikka vasemmisto onkin ansioitunut äärioikeistolaisuuden uuden nousun äänekkäimpänä vastustajana se ei kuitenkaan ole vasemmiston yksinoikeus. Kannattaa muistaa, että kun fasismi aikoinaan 40-luvulla kaadettiin takana oli laaja-alainen koalitio. Sellaista tarvitaan tänäkin päivänä.