6

Kesäuimapaikka Tikkurilaan

Tämän päiväisessä aluetoimikunnassa puhuttiin mm. Tikkurilan alueen uintimahdollisuuksien parantamisesta ja Tikkurilan jokirannan virkistyskäytön kehittämisestä. Aluetoimikunnan puheenjohtaja Petra Pusa oli valmistellut pohjaesityksen Tikkurilan alueen uintimahdollisuuksien edistämisestä. Mahdollisina vaihtoehtoina esitettiin maauimalan rakentamista Tikkurilan uimahallin takana tyhjillään olevalle tontille. Maauimalaa on Tikkurilaan puuhailtu jo moneen otteeseen ja uimalan rakentamista on esitetty aiemminkin huonolla menestyksellä. Aluetoimikunnalla ei sinänsä ole asiaan ratkaisuvaltaa, mutta silti on mielestäni tärkeää että asiaa pidetään esillä julkisessa keskustelussa. Ehkä jonain päivänä.

Toisena vaihtoehtona esitettiin, että kaupunki selvittää kesäuimapaikan rakentamista Keravan joen rantaan Tikkurilan läheisyyteen. Esitin kokouksessa että aluetoimikunta selvitettäisi myös mahdollisuutta rakentaa uimapaikka yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa. Helsingin puolella jokea on Tapulikaupungin kaupunginosa, jonka asukkaat hyötyisivät uintimahdollisuuksien parantumisesta. Ylipäätään Keravan joen virkistyskäyttöä olisi syytä pyrkiä kehittämään yhteistyössä Helsingin kanssa.

Keravan joki on vedenlaadultaan uimakelpoista vaikkakin Tikkurilan kohdalta melko rehevöitynyttä mikä ei houkuttele uimaan. Mahdollinen ratkaisu voisi olla länsivantaalla sijaitsevan Vetokannaksen tyyppinen keinotekoinen uimapaikka. Vantaan puolella ei ole tilaa Vetokannaksen kokoiselle, uimapaikalle mutta joen toisella puolella Helsingin puolella Ala-Tikkurilassa on Tikkurilan läheisyydessä joenrannassa viheralue, johon uimapaikka saattaisi mahtua. Mittasuhteiden hahmottamiseksi yllä olevassa kuvassa Vetokannaksen “tekolampi” sijoitettuna ala-Tikkurilaan. Ihan Vetokannaksen kokoista lampea tilaan ei luontevasti mahtuisi mutta vähän pienempikin varmasti riittäisi.

OK, myönnettäköön, että esitys on omastakin mielestäni vähän sieltä hullummasta päästä ja varmaankin liian kallis tai muuten toteuttamiskelvoton, mutta ehkä joskus on sallittua vetää propellihattu päähän antaa mielikuvituksenkin lentää. Kaikesta huolimatta erilaisia mahdollisuuksia parantaa Tikkurilan kesäuintimahdollisuuksia on syytä selvittää, koska uintimahdollisuuksien puuttuminen Tikkurilan alueelta heikentää merkittävästi alueen viihtyisyyttä ja asumismukavuutta. Jos ei muuta niin edes sen nykyisen uimahallin voisi pitää kesäisin auki.
6

Villa Åvik

Valmistelemani Tikkurilan Vasemmistoliiton kannanotto liittyen Villa Åvikin tontin käyttöön.

“Tikkurilan Vasemmistoliiton kannanotto 30.10.2013

Tikkurilassa Keravan joen rannassa Heurekaa vastapäätä sijaitseva Villa Åvik puretaan lähiaikoina rakennuksen huonon kunnon vuoksi. Tikkurilan Vasemmiston kanta on, että joenrannan alueen tulee olla asukkaiden yhteistä julkista tilaa ja alueen käyttötarkoituksen tulee tukea alueen asukkaiden virkistystä ja hyvinvointia.

Tikkurilan alueella on puute kulttuuritapahtumien järjestämiseen soveltuvasta riittävän suuresta monikäyttöisestä kulttuuritilasta. Tikkurilan alueella sijaitsevat kulttuuritilat kuten Teatteri Vantaan käyttämä Silkki-sali, lasten ja nuorten kulttuuritalo Vernissa sekä Vantaan musiikkiopiston käytössä oleva Lumme-sali ovat paikkamäärältään liian pieniä ja sopimattomia nykyisiin tarpeisiin. Liian pienistä tiloista johtuen monien kulttuuritapahtumien tuottaminen on vaikeaa.

Tikkurilan Vasemmiston esittää, että kaupunki selvittää monikäyttöisen avoimen kulttuuritilan rakentamista Villa Åvikin tilalle. Merkittävä osa Vantaan kaupungin kulttuuripalveluista tuotetaan yhteistyössä erilaisten yhdistysten ja yhteisöjen kanssa. Toimintatapa on kaupungin kannalta edullinen tapa tuottaa kulttuuripalveluita. Kaupungin tulisi kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota tällaisen kulttuuritoiminnan perusedellytysten kuten riittävien toimintatilojen tarjoamiseen. Vapaa-ajan tarjonnan parantamisella on positiivisia työllistäviä elinkeinovaikutuksia Tikkurilan alueella. Sopivien toimintatilojen tarjonta edistää myös erityisesti kulttuurin vapaalla kentällä toimivien työllisyyttä ja toimintaedellytyksiä.

Tikkurilan alueella on käynnissä suuria rakennushankkeita, joiden seurauksena alueen asukasmäärä kasvaa tulevina vuosina huomattavasti. Tikkurilan Vasemmisto vaatii kaupunkia panostamaan myös alueen virkistys- ja vapaa-ajan palveluiden kehittämiseen. Joenrannan aluetta kehitettäessä tulee kiinnittää erityistä huomiota alueen viihtyisyyteen ja monipuolisen virkistyskäytön kehittämiseen. Myös nyt suunnitteilla olevan Hotelli Vantaan joen rantaan laajentumisen vaikutukset ja vaihtoehdot tulee arvioida huolellisesti.”

6

Tikkurilan kehittämissuunnitelma 2013-2014

Seuraavassa Tikkurilan aluetoimikunnan kokouksessa käsitellään Tikkurilan alueen kehittämissuunnitelmaa 2013-2014. Kehittämissuunnitelmalla kohdennetaan aluetoimikunnan toimintaa ja valitaan muutamia keskeisiä kehittämishankkeita seuraaviksi vuosiksi.

Ajatuksena on, että suunnitelma tehdään huhtikuussa järjestetyssä kaikille asukkaille avoimessa alueneuvonpidossa käytyjen keskustelujen pohjalta. Alueneuvonpidossa nostettiin esiin monia isompia ja pienempia tapoja parantaa alueen viihtyisyyttä. Lista on sen verran pitkä, että en viitsi kopioda sitä kokonaisuudessaan tähän. Yhteenveto kaikista alueneuvonpidossa esitetyistä kehittämisideoita löytyy tapaamisen muistiosta: Tikkurilan alueneuvonpidon muistio 18.4.2013 (.doc).

Olen mukana kehittämissuunnitelmaa valmistelevassa työryhmässä. Mikäli sinulla on ajatuksia, joita haluaisit nostettavan esiin ota yhteyttä. Seuraava Tikkurilan aluetoimikunnan kokous on 4.6.2013 ja kehittämissuunnitelmaa valmisteleva työryhmä kokoontuu edeltävällä viikolla 29.-31.5 välisenä aikana (tarkka päivä ei ole vielä tiedossa).

6

“Eka kerta” Tikkurilan aluetoimikunnassa (TITMK:6.3.2013)

Aluetoimikunnat kartalla
Aluetoimikunnat kartalla Lähde: www.vantaa.fi

Vantaan aluetoimikunnat - mukaan lukien Tikkurilan aluetoimikunta, johon itse kuulun – kokoontuivat ensimmäisen kerran 6.3.2013. Kokousten pöytäkirjat löytyvät Vantaan kaupungin asiakirjahausta. Aluetoimikuntien tehtävänä on tuoda alueellista näkemystä ja asiantuntemusta kaupungin päätöksentekoon. Tarkempi määrittely aluetoimikuntien tehtävistä löytyy aluetoimikuntien johtosäännöstä. Lisäksi aluetoimikunnille on annettu ratkaisuvaltaa aluerahan käytössä, joka tällä hetkellä on 1.05 euroa alueen asukasta kohden. Tänä vuonna Tikkurilan aluetoimikunnan määräraha on 42 808 euroa. Aluerahan käyttöperiaatteet ja hakulomakkeet löytyvät aluetoimikuntien sivuilta.

Tällä kertaa päätettävänä oli mm. African care ry:n aluerahakemus kansainvälisen naistenpäivänjuhlan järjestämiseen (1950 €) sekä Vantaan järjestörinki ry:n aluerahahakemus rasismin vastaisen tapahtumapäivän järjestämiseen (1775 €). Molemmat hakemukset hyväksyttiin. Otettiin kantaa kaavamuutokseen, jossa Kielotien ja Neilikkatien kulmaan rakennetaan kerrostaloja. Aluetoimikunnan jäsen Hilkka Pokin esittämänä lausuttiin, että kaavamuutos on hyvä ja kannatettava, koska se tiivistää keskustan yhdyskuntarakennetta ja parantaa alueen palveluita. Lisäksi saatiin raportti 2012 Tikkurilan kulttuuriviikosta sekä keskusteltiin vuoden 2013 kulttuuriviikon järjestämisestä.

Seuraavan aluetoimikunnan kokouksen yhteydessä järjestetään alueneuvonpito, johon kutsutaan alueen muut luottamushenkilöt ja asukkaat sekä alueella toimivien järjestöjen, yritysten, seurakuntien ja poliisin edustajat. Alueneuvonpito käynnistää samalla alueen kehittämissuunitelman tekemisen. Aluetoimikunnan tulee tehdä aluettaan koskeva kehittämissuunnitelma kaupungin taloussuunnitelmakaudeksi. Kehittämissuunnitelmalla kohdennetaan aluetoimikunnan toimintaa ja luodaan alueellisia kärkihankkeita. Kehittämissuunnitelmatyötä varten valittiin aluetoimikunnan jäsenistä valmisteluryhmä, johon itseni lisäksi valittiin Petra Pusa, Tuomas Rinne, Pertti Hallikainen, Jari Meri ja Heikki Sipiläinen.

Kunnanvaltuustoa lukuunottamatta kunnan toimielinten kokoukset ovat suljettuja. Tästä syystä en voi tässä tarkemmin raportoida kokouksessa käydyistä keskusteluista enempää kuin pöytäkirjoissa ilmenee. Syynä ei ole “kähmintä” tai se, että kokouksessa olisi käsitelty salassa pidettäviä asioita. Suljetussa kokouksessa käytyjen keskustelujen paljastaminen on hyvän hallintokäytännön ja luottamushenkilöiltä kuntalaissa edellytetyn “arvokkaan käytöksen” vastaista. Todettakoon kuitenkin, että kokouksessa oli hyvä ja keskusteleva ilmapiiri.

Aluetoimikunnilla on kuitenkin halutessaan mahdollisuus avata kokoukset julkisiksi ja päättää, että kuntalaisilla on kokouksissa läsnäolo-oikeus ja tapauskohtaisesti myös puheoikeus. Esimerkiksi, Kivistön aluetoimikunta päätti omassa samaan aikaan pidetyssä kokouksessaan avata kokouksensa kokonaisuudessaan kuntalaisille. Mielestäni Tikkurilan aluetoimikunnan ja muidenkin Vantaan aluetoimikuntien kannattaisi seurata Kivistön aluetoimikunnan esimerkkiä ja avata kokoukset kaikille alueensa asukkaille.

Aluetoimikuntien olemassaolo on ajoittain kyseenalaistettu, koska niillä on pienehköä aluerahaansa lukuunottamatta melko vähän itsenäistä ratkaisuvaltaa. Aluetoimikuntien varsinainen tehtävä ei mielestäni ole kuitenkaan aluerahan jakaminen vaan asukkaiden osallistuttaminen ja toimiminen vuorovaikutuskanavana aluetta koskevissa asioissa. Aluetoimikuntien tyyppisten lähidemokratiaa edistävien toimielinten merkitys riippuukin pitkälti niiden kyvystä aktivoida asukkaita osallistumaan alueensa asioihin liittyvään päätöksentekoon ja alueen kehittämiseen. Tästä näkökulmasta kokousten avaaminen kuntalaisille olisi erittäin perusteltua.

 

6

Kannattaako musiikkiopistojen yksityistäminen?

Osana talouden tasapainottamisohjelmaansa Vantaan kaupunki suunnittelee lukuisten palveluiden yksityistämistä, yhtiöittämistä ja ulkoistamista. Myös taiteen perusopetuksen yksityistäminen on eräs ohjelman osa-alue. Musiikkiopistoon ja kuvataidekouluun kohdistettavien säästötoimenpiteiden kohdalla yksityistämistoimenpiteellä saatavia säästötavoitteita ei ole kuitenkaan mainittu. Jostain syystä ne on kuitenkin haluttu sisällyttää ohjelmaan vaikka näköjään käsitystä mahdollisista säästöistä ei ole.
 
Tietoa taiteen perusopetuksen kustannuksista on kuitenkin helposti saatavissa opetushallituksen kustannussovelluksesta. Järjestelmästä löytyy kattavasti tiedot valtionosuusjärjestelmän puitteissa tapahtuvasta taiteen perusopetuksesta. Tällä hetkellä uusimmat saatavissa olevat kustannustiedot ovat vuodelta 2010. Tietojen perusteella voidaan vertailla myös omistusmuodon vaikutusta taiteen perusopetuksen kustannuksiin.

Pääkaupunkiseudulla Vantaan musiikkiopisto on erikoisuus sen vuoksi, että se on ainoa kunnan omistama musiikkiopisto. Tämä ei sinällään ole perustelu yksityistämiselle. Valtakunnallisella tasolla kunnallisesti omistetut musiikkiopistot ovat yleisimpiä. Vuonna 2010 suomessa oli 89 musiikkiopistoa. Näistä 36 oli yksityisiä, 50 kunnallisia ja 3 kuntatayhtymän omistamia.   Valtakunnallisella tasolla tarkastelleen kunnallinen musiikkiopisto on edullisin omistusmuoto, yksityinen on toiseksi edullisin ja kuntayhtymä kallein. Vuonna 2010 kunnan omistamassa musiikkiopistossa kustannukset opiskelijaa kohden olivat 1895 euroa, yksityisessä 2049 euroa ja kuntayhtymässä 2178 euroa. 

Tarkempaa vertailua voidaan tehdä rajaamalla tarkastelua pääkaupunkiseudulle. Pääkaupunkiseudun kustannusvertailussa Vantaan musiikkiopisto on jokseenkin keskitasoa. Vantaalla missä musiikkopisto on toistaiseksi kunnan omistama kustannukset olivat 2072 euroa ja Espoossa 1930 euroa. Vertailua vaikeuttaa se, että Espoossa musiikkiopiston kiinteistökustannukset ovat jostain syystä huomattavasti alemmat kuin Vantaalla, mistä johtuen kokonaiskustannukset ovat hieman Vantaata matalammat. Itse opetus on kuitenkin Espoossa kalliimpaa kuin Vantaalla.

Lisäksi vertailua vaikeuttaa se, että Helsingissä on 13 musiikkiopistoa ja näiden kustannustasossa on melkoista vaihtelua. Edullisin on Keski-Helsingin musiikkiopisto 1734 euroa/opiskelija ja kallein Käpylän musiikkiopisto 2548 euroa/opiskelija. Jos tarkastellaan Helsingissä toimivia musiikkiopistoja yhtenä kokonaisuutena niin keskimääräiset kustannukset 2041 euroa/opiskelija eivät eroa merkittävästi Vantaasta tai Espoosta.

Motiivi Vantaan musiikkiopiston yksityistämiseen jää minulle jokseenkin hämäräksi. Kustannusvertailu yksityisen ja kunnallisen musiikkiopiston välillä ei anna viitteitä, että toimenpiteellä saataisiin aikaiseksi sellaisia säästöjä, joita ei voitaisi yhtä hyvin tehdä pienellä nykyisen toiminnan hienosäätämisellä. Pikemminkin turha hämmentäminen vie kaupungin hallinnon työaikaa ja aiheuttaa näin ollen vain lisäkustannuksia. Jos kyseessä on pelkästään ideologisista syistä tehtävä äkseeraus taloudellisesti kannattavinta olisi jättää se kokonaan tekemättä

6

Pelastaako metropolihallinto?

Poimin kirjaston uutuushyllystä iltalukemiseksi Kunnallisalan kehittämissäätiön Polemia-sarjassa vastikää julkaiseman pamfletin “Kuntayhtymä pelastaa? “. Pamfletin aihealue on varsin ajankohtainen, nyt kun kuntien talousahdinkoon ollaan etsimässä ratkaisua kuntaliitoksista ja uusista hallintomalleista. Teoksessa joukko kunta-alan luottamushenkilöitä ja virkamiehiä arvio kuntayhtymien tulevaisuutta ja tuulettaa viimeaikaista kenties turhankin kriittistä keskustelua kuntayhtymistä.

Itseäni aihe kiinnostaa, koska se liittyy viimeaikoina velloneeseen keskusteluun pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämisestä ja palvelutuotannon organisoinnista. Erityisesti kiinnostuin Terttu Huttu-Juntusen artikkelista, jossa esiteltiin Kainuun maakuntahallintokokeilua. Muokattua Kainuun mallia onkin ehdotettu metropolihallinnon pohjaksi. Kainuun hallintokokeilusta maakuntahallinnon alaisuuteen siirrettiin sosiaalihuollon, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palvelut, keskiasteen koulutus sekä ympäristöterveydenhuolto ja eläinlääkintähuolto

Valtiovarainministeriön viime vuonna julkaiseman Kainuun hallintokokeilun seurantaryhmän väliraportin mukaan maakuntahallinnon sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset ovat kasvaneet vuosina 2005 – 2010 keskimäärin 4,6 prosenttia vuosittain, kun manner-Suomen vastaava kasvu on ollut 6,0 prosenttia. Myös alueen kuntien taloustilanne on selkeästi parantunut kokeilun aikana.

Hallintomallina Kainuun malli on vain yksi monien mahdollisten hallintomallien joukossa. En usko, että mikään hallintomalli itsessään tekee autuaaksi. Toki järkevällä hallinnolla on mahdollista säästää jonkin verran virkamiehistöä keventämällä. Mielenkiintoista Kainuun mallissa on mielestäni se, että se on yksi harvoista todellisista suomalaisista esimerkeistä siitä, miten yhtenäinen kuntarajat ylittävä monialainen kuntayhtymä mahdollistaa myös palveluiden sisältöjen ja tuotantotapojen todellisen innovatiivisen kehittämisen. Tämän pitäisi mielestäni olla keskeisin tavoite, kun metropolihallintoa ryhdytään kehittämään.

Esimerkkinä, palveluiden sisältöjen ja tuotantotapojen kehittämisestä Kainuun maakuntayhtymän perhepalvelupäällikkö Terttu Huttu-Juntunen, kertoo pamfletissa kokemuksistaan lastensuojelussa. Huttu-Juntunen kertoo, että ennen hallintokokeilua jokainen Kainuun kunta huolehti lasten sijoituksesta yksin ja kahdeksan kunnan sosiaalityöntekijää käytti työaikaansa hakeakseen sijoitettavalle lapselle sopivaa sijoituspaikkaa. Maakuntahallintokokeilun aikana sijaishuolta keskitettiin yhteen toimistoon, jossa erikoistuneet sosiaalityöntekijä ja sosiaaliohjaaja etsivät kullekkin lapselle soveltuvan paikan. Samaan aikaan sijaisperheiden rekrytointi ja valmennus on systematisoitu ja sijaisperheiden määrä on lähtenyt kasvuun. Näin on saatu vähennettyä huomattavasti kalliimpaa laitossijoittamista.

Yllä mainitussa VM:n raportissa on paljon muitakin esimerkkejä hallintokokeilun aikana aikaan saadusta kehityksestä. Kannattaa vilkaista sitä. Kainuun mallissa on/oli toki omat ongelmansa ja sitä ei hallintomallina kannata mielestäni omaksua sellaisenaan. Sen keskeisin opetus on mielestäni se, että palveluiden sisältöjä ja tuotantotapoja kehittämällä voidaan saada aikaan todellisia säästöjä ja parempia palveluita. Liian nurkkakuntainen oman kunnan rajojen tuijottelu taas estää palveluiden todellisen kehittämisen ja palvelutuotannon kustannusten säästämisen.

6

Kannetaanko vettä kaivoon?

Lähde: Wikimedia commons

Osana talouden tasapainottamis- ja velkaohjelmaansa Vantaan kaupunki on “irtisanomassa” noin sata koulunkäyntiavustajaa. Toimenpide on mielestäni harkitsematon ja vaarantaa vakavasti Vantaalaisten lasten hyvinvoinnin ja koulunkäynnin. Olen itsekkin työskennellyt aiemmin koulunkäyntiavustajana autististen lasten erityisluokalla. Ilman riittävää avustajamäärää ei voida järjestää turvallista ja oppimista mahdollistavaa koulunkäyntiä. Tämä ei koske vain erityistä huomiota vaativia lapsia erityisluokilla. Huomattava osa erityistä tukea tarvitsevista oppilaista on integroitu yleisopetuksen ryhmiin. Ilman avustajaa yksikin erityistä tukea tarvitseva oppilas vie helposti kaiken huomion opetuksesta ja estää myös kaikkien muiden mahdollisuudet asialliseen koulukäyntiin.

Lakiteknisesti määritellen kaupunki ei irtisano koulunkäyntiavustajia, koska avustajat eivät ole työsuhteessa suoraan kaupungin kanssa. Suuri osa koulunkäyntiavustajista on vuokratyöntekijöitä, joilla on työsopimus pääkaupunkiseudun kaupunkien yhteisen henkilöstöpalveluyhtiö Seuren kanssa. Useimmiten avustajilla on määräaikainen työsopimus lukukaudeksi tai lyhyemmäksi määräajaksi. Koulunkäyntiavustajien näkökulmasta vaikutus on kuitenkin sama kuin irtisanomisella. Työpaikkoja on vähemmän tarjolla ja työttömyys lisääntyy.

Mikäli kaupunki irtisanoisi tai lomauttaisi vakituista henkilökuntaa, kaupunki menettäisi samalla mahdollisuuden hyödyntää työllistämistuella ja erinäisillä työmarkkinatoimenpiteillä saatavaa kaupungille ilmaista tai puoli-ilmaista työvoimaa. Laissa julkisista työvoimapalveluista rajoitetaan, että työllistymistukea ei voida myöntää kunnalle, joka on “edeltäneiden yhdeksän kuukauden aikana tuotannollisista tai taloudellisista syistä irtisanonut tai lomauttanut työntekijöitä työssäkäyntialueella samoista tai samanlaisista tehtävistä taikka lyhentänyt heidän työaikaansa”. Sama rajoitus koskee myös muita työmarkkinatoimenpiteitä kuten työkokeilua, työelämävalmennusta ja työharjoittelua.

Kansantalouden kokonaisuutta katsoen homma vaikuttaa melkoiselta hölmäläisten peiton jatkamiselta. Siirrellään rahaa pussista toiseen ja kutsutaan sitä säästämiseksi. Koulunkäyntiavustajat siirretään Seuren palkkalistoilta työvoimapalveluiden “palkkalistoille”. En yllättyisi suuresti, jos nyt kouluihin syntyvää avustajavajetta ryhdytään paikkamaan tukityöllistetyillä, työkokeilijoilla, työelämävalmennettavilla ja harjoittelijoilla. Koulunkäyntiavustajien syrjäyttämisen lisäksi seurauksena on myös vantaalaisten lasten koulunkäynnin edellytysten heikkeneminen sekä opettajien työmäärää ja hallinnollisia kustannuksia lisäävä tolkuton työllistämis- ja harjoittelijarumba.

Henkilökuntavajeen paikkaaminen työllistetyillä ja harjoittelijoilla on jokseenkin yhtä hyödyllistä kuin veden kantaminen kuivuneeseen kaivoon. Kaikki henkilökunnan  perehdyttämiseen ja koulutukseen käytetyt panokset katoavat kuin tuhka tuleen kun työntekijä lähtee pois. Sama ongelma koskee myös nykyistä vuokratyövoiman käyttöä. Henkilökunnan vaihtuvuus on suurta minkä vuoksi perehdyttämiseen ja koulutukseen kuluu paljon resursseja. Henkilökunnan vaihtuvuus on myös erittäin haitallista erityistä tukea tarvitseville lapsille.

Järkevämpää ja kokonaistaloudellisesti edullisempaa olisi luopua kokonaan epätavallisista työsuhteista ja palkata avustajat suoraan kaupungin vakituisiksi työntekijöiksi. Motivoitunut ja ammattitaitonsa kehittämiseen sitoutunut henkilökunta on tehokkaampaa, minkä lisäksi hallinnon määrää vähenisi ja opettajien aika jäisi opettamiseen. Koulujen kesälomien aikaan koulunkäyntiavustajia voitaisiin käyttää muilla toimialoilla paikkaamaan kesälomien työvoimavajetta sekä tietysti avustamaan opettajia tulevan lukuvuoden suunnittelussa. Olisi myös syytä arvioida paljonko kahden henkilöstöhallinto-organisaation ylläpitäminen maksaa (Seuren ja kaupungin oman).

Koska Vantaan kaupunki ei ole ikinä kokeillut miten koulunkäyntiavustajien asiallinen kohtelu vaikuttaa tehokkuuteen on tietenkin mahdoton sanoa millaisia taloudellisia vaikutuksia sillä olisi. Ehkä olisi kuitenkin aika lopettaa veden kantaminen ja kokeilla olisiko järkevämpää kaivaa parempi kaivo?

6

Oy Vantaa Ab

Vantaan kaupunginhallituksen puheenjohtaja, kansanedustaja Tapani Mäkinen (kok) kertoo Vantaan sanomissa Vantaan olevan “niin laaja-alainen “miljardiyritys”, ettei sen johtaminen voi olla hajallaan.” Mäkisen kommenttissa paljastuu suunta johon Kokoomus haluaisi kaupunkia johtaa. Kaupungin johtaminen yrityksenä ja yritysmaailman opeilla on haitallista, koska kunnan tekemisillä ja tekemättä jättämisillä on merkittäviä yhteiskunnallisia seurauksia.

Poliitiikassa on pakko tehdä eettisiä ja moraalisia valintoja. Voidaan esimerkiksi miettiä perustetaanko vaikkapa uusi elinkeinojohtajan virka vai vähennetäänkö esimerkiksi koulunkäyntavustajia tai lakkautetaanko pari kirjastoa. Jos tuijotetaan pelkkiä kassavirtalaskelmia koulunkäyntiavustaja, kirjasto ja elinkeinojohtaja ovat samanarvoisia. Euromäärät toki eroavat, mutta eettisiä valintoja ei tästä näkökulmasta ole mahdollista tehdä.

Mäkinen haluaa myös keskittää kaupungin päätöksentekoa entistä harvemmille vähentämällä lautakuntien määrää ja kokoa. Tämä on ymmärrettävää varsinkin Kookomuksen ajaman Oy Vantaa Ab -hallintomallin näkökulmasta. Kaupunkia halutaan johtaa suuryritysten tapaan suljetuista johtokunnista. Riskinä on, että lautakunnissa alettaisiin tehdään niitä eettisiä ja moraalisia valintoja, joita Kokoomuksen ajama kassavirtapolitiikka ei tunnista. Tästä näkökulmasta lautakunnat näyttäytyvät lähinnä hiekkana rattaissa, jotka on syytä vaientaa

6

Ei nipoteta kaavojen kanssa…vai pitäiskö kuitenkin?

Käteeni sattui kirjastossa Risto Anttosen viime vuonna ilmestynyt selvitys “Miksi kunta menestyy“. Tutkimuksessa vertailtiin 131 suomalaista kuntaa tarkoituksena selvittää “miksi toinen kunta pärjää taloudellisesti toista kuntaa paremmin”. Anttonen haastatteli teosta varten suurta joukkoa kuntien virkamiehiä ja luottamushenkilöitä. Selvityksen viihdyttävintä antia ovat suorat sitaatit kuntien luottamushenkilöiden ja johtavien virkamiesten kanssa käydyistä keskusteluista.
Kauppakeskus Jumbo Kuvan lähde: Wikimedia commons

 Myös Vantaa oli mukana selvityksessä. Vantaata koskevassa osuudessa Vantaan erääksi vahvuudeksi Anttonen mainitsee joustavan kumppanuuden yritysten kanssa, jonka merkitystä selvennetään siteeraamalla tuntemattomaksi jäävä tahoa seuraavasti:

“Ei nipoteta kaavojen kanssa…”

Kuulostaa hyvältä? Nipottaminen on tietysti kovin ikävää. Kuka nyt haluaisi leimautua nipottajaksi? Omaan korvaani lausahdus kyllä kalskahtaa pahasti. Jos kuntapäättäjä kertoo, että meillä ei nipoteta kaavojen kanssa se tarkoittaa käytännössä sitä, että hän on syystä tai toisesta lyönyt hanskat tiskiin ja antaa jonkun muun päättää puolestaan.

Onko kaavoituksella sitten väliä? Maankäyttö- ja rakennuslaissa kaavoituksen tehtäväksi määritellään:

  • turvallisen, terveellisen, viihtyisän, sosiaalisesti toimivan ja eri väestöryhmien, kuten lasten, vanhusten ja vammaisten, tarpeet tyydyttävän elin- ja toimintaympäristön luomista;
  • yhdyskuntarakenteen ja alueiden käytön taloudellisuutta;
  • riittävän asuntotuotannon edellytyksiä, (29.12.2006/1441)
  • rakennetun ympäristön kauneutta ja kulttuuriarvojen vaalimista;
  •  luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilymistä;
  • ympäristönsuojelua ja ympäristöhaittojen ehkäisemistä;
  • luonnonvarojen säästeliästä käyttöä;
  • yhdyskuntien toimivuutta ja hyvää rakentamista;
  • yhdyskuntarakentamisen taloudellisuutta;
  • elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä;
  • palvelujen saatavuutta; sekä
  • liikenteen tarkoituksenmukaista järjestämistä sekä erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen toimintaedellytyksiä”

Ainakin lainsäätäjien mielestä alueiden käytön suunnittelu ja kaavoitus on kuntalaisten kannalta melkoisen tärkeä asia. Ehkä siinä olisi ihan perusteltua hieman nipottaakin. Käytännössä tästä ei-nipottamisesta on seurauksena, että alueiden kehittämistä tehdään elinkeinoelämän tarpeisiin unohtaen kunnan asukkaiden hyvinvointi.

Seurauksena on kaupunkirakenteen hajoaminen ja asukkaiden viihtyvyyden kannalta epätyydyttävä resurssien käyttö. Se näkyy esimerkiksi siten, että panostukset rakentamiseen ja infrastruktuurin ohjautuvat jättimäisten automarketpuistojen rakentamiseen samalla kun lähiöiden lähipalvelut katoavat ja rakennuskanta rapistuu. Lähiön ainoaksi palveluksi jää karaokebaari. Sinne kun ei toiminnan luonteen vuoksi kannata mennä autolla.

Ei-nipottamisestaan huolimatta Vantaa pärjäsi Anttosen selvityksen kuntarankingissä heikosti sijoittuen sijalle 50. Oliskohan aika kokeilla jotain muuta strategiaa välillä?

6

Vantaa – Suomen surkein kulttuurikunta?

Kuntaliitto ja Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö Cupore julkaisivat tämän vuoden alussa raportin “Kuntien kulttuuritoiminta lukujen valossa“. Raportti on suositeltavaa luettavaa kaikille kuntien kulttuuritoiminnan ja kulttuuripolitiikan parissa puuhaileville. Tutkimuksessa vertaillaan 25 suomalaisen kunnan panostuksia kulttuuritoimintaan. Kulttuuritoiminta määriteltiin tutkimuksessa laajasti käsittäen kirjastot, taide- ja kulttuurilaitokset, kulttuuritalot ja kulttuurikeskukset, taideoppilaitokset ja taiteen perusopetus, kunnan yleinen kulttuuritoiminta sekä muiden hallintokuntien kulttuurikustannukset ja -tuotot.

Kotikaupunkini Vantaan osalta raportti on lohdutonta luettavaa. Lähes kaikilla mittareilla mitattuna Vantaan panostukset kulttuuritoimintaan edustavat valtakunnallisessa  vertailussa häntäpäätä. Myös metropolialueen suuriin kuntiin (Espoo ja Helsinki) verrattuna Vantaa panostaa selkeästi vähiten kulttuuritoimintaansa.

Vertailussa olleista 25 kaupungista Vantaan kulttuuritoiminnan asukaslukuun suhteutettu nettokäyttökustannus oli Suomen matalin. Vuonna 2010 Vantaan kaupunki käytti kulttuuritoimintaan 103 euroa/asukas.Vastaavasti Espoo kaytti kulttuuritoimintaan 203,5 euroa/asukas ja Helsinki 174,7 euroa/asukas. Koko Suomen tasolla eniten kulttuuritoimintaan panosti Vaasa, joka sijoitti kulttuuritoimintaan 243 euroa/asukas.

Myös kulttuuritoiminnan kustannusten osuus kunnan käyttötaloudesta on Vantaalla surkealla tasolla. Valtakunnallisessa vertailussa Vantaa sijoittuu Salon kanssa jaetulle viimeiselle sijalle. Vuonna 2010 kulttuuritoiminnan osuus kunnan käyttötaloudesta oli Vantaalla 2 %. Samaan aikaan Espoossa kulttuuritoiminnan osuus kunnan käyttötaloudesta oli 3.8% ja Helsingissä 3.4%.

Kuntien kulttuuritoimintojen vertailu on jossain määrin ongelmallista. Kulttuuritoiminnan sisällöt ja tuotantotavat poikkeavat toisistaan huomattavasti eri kuntien välillä. Voidaan argumentoida, että tuotantopanostuksia vertaamalla ei voida suoraan arvioida kunnan kulttuuritoiminnan tuloksellisuutta. Vantaalla muita pienempiä panostuksia on viime vuosina selitetty niin kutsutulla “Vantaan mallilla”. Tämän argumentin mukaan Vantaan palvelutuotanto on organisoitu siten, että se on muihin kuntiin verrattuna huomattavasti tuloksellisempaa.

Vertailukelpoisuutta voidaan parantaa vertailemalla tarkemmin palveluita, jotka on ominaisuuksiltaan samankaltaista kaikissa kunnissa. Tällainen on esimerkiksi kirjastoala. Kirjasto on lakisääteinen peruspalvelu, joka löytyy jokaisesta kunnista. Kirjastoalalla on myös valtakunnallisesti katsoen melko yhtenäiset tavat tuottaa kirjastopalveluita ja laissa määritellyt pätevyysvaatimukset henkilökunnalle.  Panostuksia kirjastopalveluihin voisi siis ajatella indeksinä, jolla voidaan mitata ja vertailla kuntien kulttuurimyönteisyyttä.

Kirjastopalveluiden vertailussa Vantaa pärjääkin hieman paremmin, mutta ei kuitenkaan hyvin, jääden ainoastaan neljänneksi viimeiseksi. Vuonna 2010 Vantaan käytti kirjastopalveluiden tuottamiseen 45 €/asukas. Vastaavasti vertailun voittaja Espoo käytti kirjastopalveluiden tuottamiseen 72,3 €/asukas. Espoossa kirjastopalveluiden tuottamiseksi tehtiin kyseisenä vuonna 150 kirjastoammatillista henkilötyövuotta. Vantaan panostus on lähes kolmasosan pienempi noin 100 henkilötyövuotta.

Pitkällä tähtäimellä Vantaan naapurikuntia heikompi panostus kulttuuritoimintaan näkyy alueen houkuttelevuuden heikentymisenä. Hyvivoinnin jakaantuminen metropolialueen kaupunkien välillä vahvistuu entisestään. Kulttuuripalvelut ovat kilpailutekijä, josta pitäisi pitää huolta. Tällä hetkellä Vantaan tilanne ei näytä hyvältä.